Päiväkirja opiskelijaelämästä Aachenissa, Saksassa lukuvuonna 2005-2006.

tiistaina, helmikuuta 21, 2006

Ajan asiaa

Monesti kuulee sanottavan, että joku hetki mitättömän lyhyestä elämästämme olisi tuntunut pidemmältä, kuin mitä se itse asiassa olikaan. Tänään koin RWTH Aachenin yhdessä tenttisalissa täysin vastakohtaisen ilmiön.

Vaikka olin luullut valmistautuneeni henkisesti siihen, että 90 minuuttia melko laajaa aihealuetta käsittelevän kirjallisen tentin suorittamiseen saattaisi tuntua hieman lyhyeltä ajalta, iski sen anteeksiantamattomuus ja julmuus minua kaikessa inhottavuudessaan niin lujaa, että monta päivää puuduksissa ollut vasen käteni vajosi vain syvempään koomaan muiden ruumiinosieni kanssa. Asiaa ei myöskään helpottanut yhtään se, että vastaukset täytyi raapustaa pieneen, vastaukselle varattuun neliöön mustekynällä.

En tietenkään ollut lukenut tenttiin tarpeeksi -- en muista milloin olisin niin tehnyt. Tehtävänannot eivät edes olleet niin vaikeita, kuin olin kauhuissani odotellut. Tästä seurasi kaksi ikävää asiaa. Ensinnäkin, olin valmistautunut hieman vääränlaisiin tehtäviin, joten perusjuttuihin vastaaminen tuotti suurta tuskaa. Toiseksi, olisi ollut paljon lohduttavampaa, jos en vaan olisi osannut vastata, verrattuna tähän tilanteeseen, jossa minulla ei ollut tarpeeksi aikaa.

Ylioppilaskirjoituksissa käytin poikkeuksetta kaiken käytettävissä olevan ajan: kuusi tuntia koetta kohden. JY:n tenteissä saamme yleensä aikaa noin neljä tuntia. Harvemmin tulee koko aikaa käytettyä, mutta joka kerta olen mielestäni onnistunut paperille kaikki tietoni tallentamaan, vieläpä lyijykynää käyttäen.

Normaalisti, normaaleissa tenteissä käytän tuon ensimmäisen tunnin, puolitoista lämmittelyyn. Tämän hehkutuksen aikana yritän koota ajatukseni ja mahdollisesti jäsentelen asioita myös konseptiarkille. Ei ole ollenkaan tavatonta, että alkaisin piirtelemään miellekarttaa asioista. Tai sitten vain tuijotan tyhjyyteen ja odotan pulppuavaa inspiraatiota. Varsinkin jos on kyse luovasta kirjoittamisesta. Ajan tässä termiä dieselmoottori-ilmiö. Jotkut ajavat myös autoa jossa on dieselmoottori, mutta se ei kuulu tähän.

Niin, mitä tästä kaikesta sitten seuraa? Kun tentistä pitää saada vähintään puolet pisteistä päästäkseen läpi, ja kun vastaa heikosti ja ainoastaan noin puoliin kysymyksistä, on lopputulos melko selvä. Vain merkintä Erasmus tenttipaperin ensimmäisellä sivulla voi minut enää pelastaa, sillä joskus proffien kerrotaan olleen meille armollisia.

tiistaina, helmikuuta 14, 2006

In anti-memoriam

Kun tapasimme ensimmäisen kerran, oli kuuma, aurinkoinen päivä loppukesästä. Siitä huolimatta olit pukeutunut mustaan.

Kun keskustelin kanssasi ensimmäisen kerran, olin niin häkeltynyt etten ymmärtänyt sanaakaan. Puhuit saksaa.

Tein kanssasi jo heti ensitapaamisella sinunkaupat, siitäkin huolimatta että olit ainakin kaksinverroin minua vanhempi.

Musta puki sinua poikkeuksellisen hyvin: sinulla oli myös saman väriset hiukset sekä hampaat. Huumorisi oli myös kovin tummaa: esimerkiksi itsemurhat olivat mielestäsi kovin hupaisia.

Naurusi teki minuun heti ensikuulemalta vaikutuksen. Aina kun aistin tupakkaröhinäisen kikattelusi, en tiennyt pitäisikö itkeä, nauraa vai oksentaa.

Tapailimme kerran viikossa. Joillakin viikoilla ilmoitit kuitenkin että olit estynyt, ja tunsin itseni petetyksi.

Kerran otit lapsesi mukaan tapaamiseemme; olin syystäkin järkyttynyt. Et tehnyt sitä enää toista kertaa.

Heti alusta alkaen aloit vaatia minua kirjoittamaan sinulle kerran viikossa. En kuitenkaan jaksanut aina ja olit minuun silminnähden pettynyt.

Tapailin myös siinä sivussa nuorempaa, vaaleampaa ja hieman iloisempaa naista, joka hänkin pukeutui ajoittain mustaan. Suhdettamme kesti kuitenkin vain kuusi viikkoa.

Joskus harvoin kun kirjoitin sinulle jotakin, sain kirjoitukseni takaisin heti seuraavalla tai sitä seuraavalla viikolla. Vielä kummallisempaa oli se, että antamaani paperiin oli kirjoitettu yleensä punaisella kynällä lisäyksiä, joita en kuitenkaan kyennyt tulkitsemaan.

Tapaamisissamme keskustelimme kiivaastikin muun muassa miesten ja naisten tasa-arvosta, politiikasta ja leppoisemmistakin aiheista kuten ruuanlaitosta. Kaikki ajatuksesi tuntuivat kuitenkin kovin feministisiltä ja kyynisiltä.

Kun syksy tuli, sen toisen naisen jäätyä pois kuvioista, aloimme tapailemaan useammin. Välillä minusta tuntui, että tapaamme kyllä liiankin usein.

Ajoittain en saanut sinua mielestäni edes öisin. Näin sinusta painajaisia.

Suhteemme ajautui kriisiin muutaman kuukauden jälkeen. Sinä et ilmestynyt tapaamisiimme enää, ja joskus kävi niin ettei kumpikaan meistä tullut sovittuun tapaamiseen.

Puhuin sinusta ihmisille paljon, yleensä negatiivissävytteisesti. Kuulin, että myös sinä olit alkanut puhumaan minusta ilkeitä asioita selkäni takana.

En tiedä edes haluaisitko nähdä minua enää. Minä en halua ainakaan nähdä sinua.

Löysin itselleni jo toisen. Virallistamme suhteemme ehkä jo ensi kuussa.

Voisinpa jo unohtaa sinut B. Dörfer.

keskiviikkona, helmikuuta 08, 2006

Tenttikauden alku

Tenttikausi alkoi tänään kivasti saksan kokeella. Eipä ollut mikään kovin vaikea, koska tunsin jotain osaavani. Luvassa olisi vielä pari oikeatakin tenttiä: yksi suullinen (17.2) ja kaksi kirjallista (21.2 & 3.3). Sitten alkaakin jo helpottamaan ja melkein koko maaliskuun voikin viettää lomaillen.

Tällä hetkellä suunnitelmissa ovat ainakin reissut Amsterdamiin, Haagiin, Brysseliin, Berliiniin ja Pariisiin. Unohtamatta tietenkään Suomeen suuntautuvaa viikon mittaista reissua! Näistä lentoliput ja hostellit on varattu jo Berliinin reissulle 4.-8.3. Suomeen olen myös lentolippuni tilannut. Muut ovat vielä enemmän tai vähemmän suunnittelupohjalla. Pariisiin lähden kuitenkin yhdeksi viikonlopuksi huhtikuun alussa. Amsterdamiin ja Haagiin ehkä jo tässä kuussa, kun eräs hollantilainen kurssikaverini ehdotti pienimuotoista autoilureissua.

Asuntoasia etenee siten, että minulle on luvattu nyt uusi asunto alkaen maaliskuun alusta. Sinne asti pitäisi koittaa vielä kärvistellä tässä homeluukussa.

Nyt pitänee rientää tutkiskelemaan Dijkstran algoritmia sekä Huffmanin ja Hemmingin koodausta.

tiistaina, helmikuuta 07, 2006

Kaappihome


Siinä sitä nyt sitten on. Otin eilen illalla valokuvan kaapin takaa. Todistusaineisto täytyy kerätä ennen kuin herra Schaa tai joku muu tulee tänään raaputtamaan homeen seinän pinnasta ja maalaamaan sen päälle. Tuossa on tosin jo hieman urakkaa.

Tänään sain koululta sähköpostia, jossa kerrottiin minulle olevan tarjolla uusi asunto jo mahdollisesti maaliskuun alusta. Pitää vaan olla tosi tarkkana ettei muuta ainakaan mihinkään pahempaan. Jos nyt pahempaa voi enää olla?

maanantaina, helmikuuta 06, 2006

Home sweet home

Joululomalta palattuani, noin kuukausi sitten, löysin hometta huoneeni yhdestä nurkasta. Miten olisinkaan voinut olla sitä huomaamatta, kun valkoinen seinä alkoi aivan näkökentässä olla melkoisen suurelta alueelta tummanvihreän laikukas. Homeinen kuorrutus paskakakun päälle, sanoisin.

No menin tietysti kertomaan pikkuviasta yläkertaan vuokraemännälleni. Sain tuta saksalaisen homevauriokorjauksen seuraavana aamuna, kun rouva Schaa pölähti huoneeseeni jonkin yläkerrassa remonttia tekemässä olleen työmiehen kanssa.

-- Ei, en usko, että tämä voi mitenkään olla syynä huonoon terveydelliseen tilaasi, rouva Schaa vastasi valituksiini. -- Tuosta vaan vähän pyyhkäistään kuorrutuksia pois ja sitten maalataan päälle. Eikös niin? No mitäs minä siihen sanomaan, maassa maan tavalla?

Niin kuin arvata saattaa, home ei moisilla konsteilla kovin kauaa pysy piilossa. Nenässäni ja keuhkoissani olen sen kyllä tuntenut koko ajan, mutta tänään sain taas lisää visuaalia kun kurkistin vaatekomeron taakse: seinä aivan homeessa. Ja tämä vaatekomero on sänkyni vieressä, joten ei ihmekään jos aamuisin vähän nenä on tukkoinen ja koskee päähän.

Moni olisi varmaan jo lähtenyt tästä kämpästä ajat sitten ja itsekin ihmettelen, että mitä vielä täällä ylihintaisessa (250e/kk) luukussa asun. Asia ei ole kuitenkaan niin yksinkertainen. Olen tehnyt vuokrasopimuksen, jossa on kolmen kuukauden irtisanomisaika. Jos haluan lähteä lyhyemmällä varoitusajalla, vuokranantajalle sopii kuitenkin, että etsin itse uuden vuokralaisen tilalle.

Kuka tällaiseen kämppään sitten haluaisi muuttaa? No tietysti ihan piakkoin kaupunkiin tulvii uusia (vaihto-)opiskelijoita, jotka eivät välitä, vaan ottavat saatavilla olevan kämpän sika säkissä, niin kuin itsekin tein. En tosin haluaisi tässä kenenkään asuvan, ennen kuin ainakin homevauriot on kunnolla korjattu.

Näiden ongelmien kanssa minua on onneksi yliopiston kansainvälinen toimisto auttanut. Tänään sain sähköpostia, jossa kerrottiin opiskelijajärjestöllä olevan tarjolla yksi asianajaja opiskelijoita varten. Tällaista palvelua tarvitsen, jos haluan tietää pystynkö purkamaan vuokrasopimuksen välittömästi. He auttavat minua myös löytämään uuden asunnon. Tämä apu voisi esimerkiksi olla siirtämiseni opiskelija-asuntoloiden asunnonhakujonoissa etusijalle.

Tänään sanoin joka tapauksessa vuokrasopimukseni irti.

Keskiviikkona on muuten saksan koekin. Toivottavasti pääsen läpi. Kämppä on siis homeessa ja kieli ruosteessa. Paremminkin kai voisi mennä? Tässä voi sentään vielä lohduttautua toteamalla kaiken olevan kuitenkin lopulta vain aaltoliikettä.

torstaina, helmikuuta 02, 2006

P

Punkassa pyöriessäni päätin pläjäyttää perjantaille pimeimmän postaukseni pitkän paussin päätteeksi: pelkkää peetä. PowerBookille päästyäni Pääauen postaus pulpahti pintaan paranormaalein piirtein. PA pohjaa pohdintansa puberteetikon poppiin pälpätykseen; plagiointipuheilta pystynen pelastautumaan? Pahoittelen passiiveja pulppuilevaa, poikkeuksellisen päämäärätiedotonta pohdiskeluani.

Pelailemme pöytätennistä perjantaisin paikallisessa pöytätennispaikassa. Päiväkirjailijan peesissä pelailevat poikkeuksetta Portier & Puotila [peitenimet]. Peleissämme paras pelaaja palkitaan: pelin päihittäjä pysyy pelipaikallaan pöydän pielessä, parittoman pelaajamäärän pakottamana pudonnut pelaaja passitetaan pistelaskijaksi. Pienen pallon paiskomisen päätteeksi palaamme paikallisliikenteen palvelemana poikamiesboxillemme. Pelistä palanneille puhdistautuminen pysynee prioriteettina. Paras pelaaja päästetään pesulle pitemmittä puheitta.

Päivällisenä pakastepizza peittoaa perinteisen pikaruuan pienihintaisuudessaan. Pussilisen pulloja Plussaan palauttanut pysyy pizzassa pitkään. Pakkausmuovin ja -pahvin poisto-operaatioiden päätyttyä pizza pamautetaan paistopellille. Pellin puutteessa pizzan pystyy paiskaamaan paistoritilänkin päälle. Paperin puuttuessa pizzan pohjaan palaa peruuttamattomasti pitkittäiset paistoraidat. Pizzat passaavat perusravintona, paremman puutteessa. Pitkässä paistossa pyrin pitäytymään perinteisissä pata- ja pastaruuissa.

Pokeri pistää pumpun paukkamaan pitkien pelisessioiden pyörityksessä. Pelissä pärjäävät pitkäpinnaisimmat pokerinaamat, pieniä, päivittäisiä pakkeja pelkäämättömät pelurit. Perjantai-iltana pokeriturnaus poikaporukalla pitää pään perustilassa: paineet purkautuvat. Pääpottiin päästäkseen pitää pitkäpinnaisella pelillä pudottaa pois pelaaja pelaajalta. Pari pelikertaa pelanneena pitänee puolustautua: pääpotti päätyi paremmille pelaajille.