Berliini, vanha tuttava

Minulla oli hetki aikaa ihastella Aachenin päärautatieaseman uutta julkisivua lentokentälle vievää bussia odotellessani. Pisti vain mietityttämään, mikä uuden betonipäällysteen valamisessa, muutaman penkkirivin ja kahden suuren valaisimen asennuksessa kesti liki koko vaihtokauteni ajan.

Pikavuoro saapui pikkuiselle Maastrichtin-Aachenin lentokentälle (MAA) ajoissa, eikä lähtöselvityksessäkään tapahtunut mitään mainitsemisen arvoista. Poistuin maasta joskus yhdeksän jälkeen.

Laskeuduin jo tutulle Berlin-Schönefeldin lentokentälle puoli yhdentoista tietämissä. Löysin nopeasti metroon ja ostin ainoastaan pienen haparoinnin jälkeen kolmen vyöhykkeen viikkolipun metroon automaatista, joka sylki 50 euron setelistäni lähes 20 euroa takaisin kolikkoina.

Olin varannut edellisiltana hostellin, koska yöpaikkaa ei ensimmäiselle illalle alkanut mistään kuulumaan. Hetken puntaroinnin jälkeen päädyin samaan hostelliin missä asuimme keväälläkin. Kolme syytä: parhaat arviot, sijainti ja hinta, 12 euroa per yö sisältäen aamupalan. Generator. Yksi syy oli myös se, että halusin tehdä kaupunkiin saapumisen itselleni mahdollisimman helpoksi. Tuttuun hostelliin majoittuminen aiheutti kotiinsaapumiseen verrattavissa olevan tunteen.

Kahdeksan hengen huoneessa hyvin nukutun yön, aamupesujen ja -palan jälkeen olen valmis lähtemään kaupungille. Itse asiassa aion osallistua kuusi tuntia kestävälle, Sachsenhausen-keskitysleirikierrokselle. Illalla olisi sitten tarkoitus tavata ensimmäinen HC-jäsen, Fernando ja asua hänen luonaan ainakin yksi yö.