Ruoho palaa

Saksassa on kuuma. Öisin joutuu pitämään ikkunaa aivan ammollaan, että ilmavirtaus viilentäisi edes hieman tuskissaan kieriskelevää kehoa. Haittapuolena ovat sisälle hyökivät elukat ja ötökät.

Leppäkertut ovat myös lisääntyneet sitten kevään. Viimekin yönä ne hyökkäilivät minuun kiinni kun yritin katsoa leffaa. –Mutta mistä ihmeestä niitä sikiää? aloin pohdiskella, ja aamulla herätessäni se jotenkin valkeni minulle. Kun pilkunnussijan laittaa asumaan samaan huoneeseen pistepirkon kanssa, tuloksena ei voi olla muuta kuin jälkikasvua.

Jotenkin tässä alkaisi kaipailemaan jo vähän viileämpiä kelejä. Tätä kauheaa kuumutta ei voi helpottaa edes pulahtamalla välillä uimaan viileään veteen, koska Aachenin lähistöllä ei ole minkäänlaista vesistöä. Tänään kävin tosin kaupungin maauimalalla toista kertaa vaihtovuoden aikana. Väenpaljouden ja turhankin lämpimän allasveden takia kokemus ei ollut läheskään niin virkistävä kuin se olisi voinut olla. Onneksi sentään itsensä huuhtomiseen tarkoitetuista suihkuista tuli lähes sydämenpysäyttävän kylmää vettä.

Monet suomalaisista vaihtareista ovat jo lähteneet tai ovat pikku hiljaa poistumassa maasta. Melkein päivittäin tulee nähtyä ihmisiä ehkä viimeistä kertaa. Vaikka itselläni onkin vielä reilu kuukausi jäljellä, alkaa pakostakin heräämään lähitulevaisuudessa häämöttävään todellisuuteen. On paljon asioita taas hoidettavana, kun vaivalla kasattu vaihtovuosipaketti täytyy purkaa osiin käänteisessä järjestyksessä. On kuoltava ja synnyttävä taas kerran uudestaan.