Pallon perässä

Siis mitä ihmettä. Onko tänään Saksan itsenäisyyspäivä?

Katsokaa nyt näitä ihmisiä (Aachenista, kaupungintalon takaa):

Kyllähän siellä Kölnissä riitti näkemistä vielä messujen jälkeenkin. Kävin tosin ensin hieman kävelyretkellä. Halusin tutustua hieman paremmin tähän lähellä sijaitsevaan, mutta ah niin tuntemattomaan miljoonakaupunkiin.

Halusin nähdä Aachener Weiherin, koska Pipsakin oli käynyt siellä. Tällaiseltahan se "Kölnin Woodstock" sitten näytti. Paristakin eri kulmasta otettuna.


Kieltämättä tunnelma oli vähän suurkaupungille ominaista. Päätin istahtaa hetkeksi penkille lepuuttamaan kipeitä jalkojani. Sain olla rauhassa sen pari minuuttia, kun hieman intialaisen näköinen, parrakas kaveri tuli tarjoamaan minulle selvännäkijän palveluitaan. –Näen kasvoistasi, että sinulla on onnellinen tulevaisuus. Ojenna kätesi, niin voin voin lukea lisää. Naureskellen kiittelin vain kovasti tarjouksesta. Kyllähän hän tietysti näkisi tulevaisuuteeni, mutta en minä sinne halunnut nähdä.

Joku laitapuolen kulkija pilasi mystisen tunnelman kahlaamalla lammen rannalla ja huutelemalla jotain hävyttömyyksiä. Päätin kiertää lammen kerran ympäri ja jatkaa kulkuani vielä kauemmas kaupungin länsiosiin. Nurmikentille oli levittäytynyt suuri määrä auringonpalvojia ja muita, erittäin rennon oloisia ihmisiä. Kaikki oli niin kuin missä tahansa rannalla. Ainoa mikä puuttui, oli uimakelpoinen vesi.

Olin kävellyt jo toista kilometriä kohti kaupunginpuisto Lindenthalia, kun tajusin etten tietäisi mihin aikaan Saksa aloittaisi avausottelunsa Costa Ricaa vastaan. Aloin tutkailla juuri hankkimaani näppärän kokoista opaskarttaa, löytääkseni lähimmän metropysäkin. Kartalla näkyi suuri määrä pieniä s-kirjaimia, joiden oletin olevan S-Bahn-pysäkkejä. Suuntasin kulkuni lähimmälle.

Kun pysäkkiä ei alkanut löytymään mistään, katsoin s-kirjaimelle selityksen kartan reunasta. Se tuli sanasta Schule, joka tarkoittaa koulua, jollaisessa paikassa minun olisi pitänyt myös oppia lukemaan karttoja.

Muistin taas sen pelin. Soitin norjalaiselle kaverilleni. Hän osasi kertoa pelin alkavan kuudelta. Minulla oli siis puoli tuntia aikaa pelin avaukseen. Saksa pelaisi kohta Costa Ricaa kahville, ja minä olin jo sellaisella.

Käänsin katseeni epätoivoisena bussipysäkin mainosjulisteeseen, jolla julistettiin kahden giganttisen näytön olemassaoloista Roncalli Platzilla sekä Heumarktilla jalkapallointoilijoita varten. Koska en löytänyt ensimmäistä kartalta, vaikka se kuulostikin tutulta, asetin tavoitteekseni jälkimmäisen.

Satuin olemaan bussipysäkillä, jonka ohi ajava bussi vei minut lopulta Neumarktille asti. Siitä kävelin vielä pienen pätkän Heumarktille. Ja tällainen näky minua oli vastassa:

Screeni näkyy keskellä kuvaa pienenä, jos oikein tihrustaa. Pitkällisten yritysten jälkeen onnistuin pääsemään sellaisiin asemiin, josta screenistä pystyi näkemään vähän yli puolet melko kivalta etäisyydeltä. Aidatulle alueelle ei kuitenkaan ketään enää päästetty.

Kun Saksa teki avausmaalinsa, ääniaalto oli kyllä huumaava. Voin vain kuvitella millainen tunnelma stadionilla olisi.

En sitten jaksanut jäädä katsomaan peliä loppuun asti, vaan päätin käyttää tilaisuuden hyväksi ja matkustaa Aacheniin kerrankin tilavalla junalla. Rautatieaseman kattoon oli kiinnitetty valtava maalaus. Tässä osa siitä:


Aacheniin vievä juna oli onneksi puoli tuntia myöhässä. Minulla oli aikaa nautiskella nälkääni vielä yksi Bratwurst.

Kun saavuin sitten kotiin, niin näky pihalla oli tällainen:


Kisat on avattu.