Ilta saksalaisessa opiskelijakommuunissa

Sain viimein aikaiseksi järjestää pienimuotoiset tupaantulijaiset. Onhan tässä uudessa tullut asuttua jo kohta kolme kuukautta.

Opiskelija-asuntolakompleksi Gut Kullen tarjosikin yllättävän loistavat puitteet illanviettoon pientä korvausta vastaan. Varasin naapuritalon alakerrassa sijaitsevan saunan käyttöömme iltayhdeksästä alkaen. Saunalla menikin sitten aina puoleenyöhön asti.

Kun varasin saunaa Sauna AG:ltä eli saunayhdistykseltä, tuli sen edustaja tietenkin näyttämään minulle kaikki tilat etukäteen, ja selittämään saunan käytön aina saapumisesta loppusiivouksiin asti. En vain sattunut sinä päivänä olemaan kovin puheliaalla tuulella, joten kun tämä innokas tyttö selitti, kuinka saunan kiukaalle heitetään vettä, kuuntelin vain kiltisti ja nyökkäilin.

Kun sitten olimme saaneet käytännön asiat selviksi, siirryimme vielä toimihenkilön toimistoon (hänen huoneeseensa) hoitamaan paperityöt pois alta. Tietojärjestelmään piti tietysti syöttää tiedot uudesta käyttäjästä, ja sainkin aivan oman henkilökohtaisen viisinumeroisen koodin, jolla pääsisin saunatiloihin aina halutessani. Koodi pitäisi syöttää lukijalaitteeseen myös saunalta poistuttaessa.

Lisäksi minun piti täyttää lomake, jossa muiden muassa tunnustin saaneeni ohjeet oikeaoppiseen saunan käyttöön ja myönsin tietäväni, että alkoholin vaikutuksen alaisuudessa saunominen ei olisi sallittua. Tässä vaiheessa naurahdin ääneen, ja tyttö tietysti katsoi minua kysyvänä. Kun selitin, että kyllä me Suomessa ainakin juodaan olutta saunomisen yhteydessä, huomasin hänen kasvojensa valahtavan punaiseksi. – A-ai sä tulet Suomesta? Hymyilin vain ymmärtävästi.

Saunan varusteluun kuuluvalla, ehkä 70-luvulta peräisin olevalla jääkaapilla oli siis käyttöä. Olin varannut siihen saunojille korillisen Bitburgeria, jonka kävin kätevästi edellisenä päivänä ostamassa naapuritalon Getränke AG:sta, eli juomayhdistyksestä.

Saunan jälkeen osa porukasta häipyi kotiin, mutta toisten kanssa jäimme vielä viettämään iltaa paikalliseen KänGuruh-baariin, jonka toiminnasta vastaa, mikäs muu kuin KänGuruh AG, Kenguruyhdistys.

Kengurussa uskaltauduimme välillä juttelemaan jopa paikallistenkin kanssa. Itse kävin kiittämässä saunasta tiskin takana sattumalta häärännyttä saunatoimihenkilötyttöä, joka iloissaan kippisteli kanssani ja sanoi tarkastavansa sitten aamulla että kaikki paikat ovat kunnossa.

Myös Netzwerk AG:llä, eli tietoverkosta vastaavalla yhdistyksellä oli oma edustajansa paikalla, joka tuli myös juttelemaan kanssani eräästä tietoverkkoon liittyvästä ongelmasta joka minulla on.

Kun muutamat saksalaiset tajusivat, että paikalla on suomalaisia, alkoi välittömästi puhe Eurovision-laulukilpauluista, ja siitä kuinka onnellisia he ovatkaan Suomen voitosta. Kivahan se oli kuulla että nämä tyypit olivat ottaneet missiokseen äänestää Suomen edustajaa niin paljon kuin mahdollista. He eivät kuitenkaan ilmeisesti liittyneet millään tavalla Musik AG:n toimintaan.

Siirryimme sitten jostain syystä vielä kämpälleni jatkoille. Olivathan kyseessä sentään tuparini. Pitihän se, juuri puheenaiheena ollut Suomen esityskin sitten katsoa muutaman kerran, volyymi tietysti lähes tapissa. Puoli neljän aikaan aamulla alakerran naapuripariskunta tuli aamutakit päällä koputtamaan ovelleni. Pyysivät kainosti, josko voisimme vähän rauhoittua. Ymmärsin yskän, pyytelin anteeksi ja heitin vieraani ulos. – Ensi kertaan!