XXX

Olin Amsterdamissa pidennetyllä viikonloppuvapaalla kolmen norjalaisen ja kahden ruotsalaisen kanssa. Matkaan lähdimme aikaisin perjantaiaamuna ja olimme takaisin Aachenissa maanantai-iltana. Edestakainen junamatka maksoi 29 euroa sierainparia kohden. Lisäksi kolmesta yöstä hostellissa piti pulittaa reilu 50 euroa.

Hostelliksi fennoskandinen ryhmämme oli valinnut The Flying Pig Uptownin. Kuusihenkinen ryhmämme asui samassa huoneessa kahdeksan muun matkaajan kanssa. Mukaan mahtui saksalaisia, venäläisiä, englantilaisia ja jenkkejä. Tunnelma oli melko tiivis -- varmasti ainakin neljä henkeä vetäneissä kerrosparisängyissä nukkuneilla. Muistan heränneeni joka aamu tukehtumisen tunteeseen, johtuen lähinnä hapenpuutteesta huoneessa.

Heti ensivaikutelma kaupungista oli turistirysämäinen ja ruuhkainen. Raitiovaunut kilistelivät menemään ihmisten keskellä kuin ei mitään. Polkupyöräilijöitä sai väistellä jatkuvasti ja ne alkoivat käydä jo hermoille, kunnes tajusimme että kävelemme vähän väliä pyöräteitä pitkin.

Hostellissa tuli vietettyä ehkä vähän turhankin paljon aikaa. Johtunee osittain siitä, että tunnelma oli siellä tiiviydestään ja hienoisesta epäsiisteydestään huolimatta melko hyvä. Ensimmäisenä iltana kokkailimme yhteiskeittiössä maittavat ateriat. Muiden keskittyessä enemmän pääruuan kokkailuun, valmistelin bravuuriksi ison kulhollisen hedelmärahkaa. Se tuntui maistuvan kaikille aina hostellin työntekijöitä myöden.

Amsterdamissa ei mitenkään kovin paljoa nähtävää ollut. Koettavaa olisi varmasti ollut sitäkin enemmän. Museoista ja näyttelyistä en yhtä poikkeusta lukuunottamatta jaksanut innostua. Se poikkeus oli Heineken Experience. Heineken-panimo, -museo, -näyttely, -kokemus, mikä lie. Ainakin kymmenen euroa maksaneella sisäänpääsyllä sai kolme lasillista olutta ja vielä lasinkin kaupan päälle.


Iltaiset reissumme olivat melko hulvattomia. Siinä missä hostellilla muiden lähinnä 'chillaillessa' heinää poltellen, me skand... siis pohjoismaalaiset näytimme kuinka ilo otetaan irti muiden stimulanttien hienoisella avustuksella. Eräänä iltana yksi floridalainen ylirento kaveri erehtyi lähtemään mukaamme baariin. Muistan vieläkin hänen ihmetyksensä kun aloimme tanssimaan baarissa muutaman oluen jälkeen. En tiedä aiheuttiko ihmetyksen lähinnä humalainen sekoilumme vai tanssilattian puute. Samaisesta baarista muistan myös kalleimman koskaan juomani Kelkan (appelsiinimehua, vodkaa ja Passoã-juomaa): kymmenen euroa.

Kävimme luonnollisesti myös Red light districtillä eli punaisten lyhtyjen alueella. Voinpahan nyt sanoa käyneeni sielläkin. Sinänsä siinä ei kyllä ollut mitään ihmeellistä, koska vastaava, tosin hieman pienempi alue löytyy myös Aachenista aivan keskustassa jos sellaisia palveluita halajaa. Ja Aachenissa on ymmärtääkseni vieläpä halvempi hintatasokin.

Kaupungilla ei saanut juoda alkoholia kuin anniskelualueilla. Jossakin oli myös kylttejä, joissa erikseen mainittiin alkoholinjuontikiellosta. Pilven polttajia sitä vastoin käveli kaduillakin niin paljon, että yleensä makean savun hajun hävitessä havaitsi alitajuisesti että jotain on pielessä. Vaikka sitä on vaikea ymmärtää, niin ehkä näin on parempi. Eipä siellä oikeastaan rettelöitsijöitä tai vastaavia lauantaiyönäkään näkynyt. Huumeita (kokaiini yms.) meille tarjottiin niin monta kertaa etten pysynyt laskuissa. Siis ei saa ymmärtää väärin -- laskuilla tarkoitan vain ynnäämistä ja sen sellaista.

Maanantaina kotimatkalla huomasin puhuvani jo melko sujuvasti norjaa. No ei vaisinkaan, mutta muutama tosi tärkeä lause kuten 'jeg elsker deg' tuli painettua kyllä hyvin muistiin (lähinnä lausumisen harjoittelua). Sen verran monta kertaa sitä tuli toistettua. Liekkö kaksi norjalaista matkaseurueeseeni kuulunutta tyttöä (Ida ja Bente) ovat koskaan kuulleet kolmen vuorokauden aikana yhtä monta kertaa olleensa rakastettuja.