Vlaistuminen

Kello on nyt 13.37. Olen odotellut puolitoista tuntia talonmiestä, jonka piti tulla hyväksymään huoneeni maalaus. Hän kävi viikko sitten viimeksi. Koska en ollut maalannut kattoa, ei kelvannut silloin.

Edellisen asuntoni ötökkätilanne on vaihtunut miellyttävämpään, niin kuin kuvasta näkyy: kaveri on siinä juuri tekemässä talonmiehelle kuuluvia hommia. Tarkkaa puuhaa. Näitä pikku veitikoita pörrää huoneessa melko paljon. Vaarattomiahan ne ovat, mutta en tohdi edes ajatella, kuinka monta olen jo murhannut päälle astumalla tai imuroimalla.

Elämä uudella asuntolalla on lähtenyt soljumaan hienosti. Olen käynyt muun muassa pelaamassa pöytätennistä vietnamilaisen kämppikseni ja hänen vietnamilaisen kaverinsa kanssa tuossa alakerran pingikselle pyhitetyssä salissa. Kaverit olivat omien puheidensa mukaan vain satunnaispelaajia. Sen kyllä huomasi: hävisin joka kerta. Kerrankin 11-0. Täällä Aachenissa on kuulemma noin sata vietnamilaista opiskelijaa.

Vajaa viikko sitten tiistaina kävin tutustumassa opiskelijakylämme baariin KänGuruh'n. Kenguruhan on saksaksi das Känguruh. Siitä siis tuo hassu nimi. Jotenkin siitä muistuvat mieleen myös sanat 'känni' ja 'guru'. Sattumaako? Baari oli melko pieni, mutta ainakin juomat olivat edukkaita. Paikalla ei ollut paljon porukkaa. Syynä tietysti lukuloma.

Eilen tein oikein suomalaista pannukakkua ensimmäistä kertaa täällä ollessani ja tarjosin sitä kämpällemme kerääntyneille noin kymmenelle saksalaiselle mansikkahillon kanssa. Pellillinen hävisi hyvin äkkiä. Sehr lecker, kommentoivat useimmat.

Olen käynyt nyt myös joka sunnuntai Vaalsin puolella Hollannissa ostoksilla, kun se nyt sattuu tuossa alle kilometrin päässä sijaitsemaan. Monissakin tuotteissa hinnat ja valikoimat ovat siellä paremmat. Löysin esimerkiksi melko hyviä salmiakkeja. Lisäksi olen tykästynyt maan herkkuun nimeltä vla. Se on koostumukseltaan jugurttia, mutta makeaa happaman sijaan. Oikeastaan vähän kuin vanukasta, mutta ei sittenkään. Herkkua herkkua!

Ainiin, melkein unohdin mainita, että koska reissu Brysseliin sunnuntaina kariutui matkalipunostovaikeuksien takia, päätimme sitten kaverin kanssa lähteä käymään Kölnissä. Tuokin läheinen kaupunki on saanut olla minulta melko rauhassa lukuunottamatta tätä ja tätä reissua.

Kölnissä meitä odotti tällä kertaa suomalainen, kaupungissa asusteleva neitokainen, joka oli lupautunut tuhlaamaan aikaansa meidän kanssamme, joten meidän ei tarvinnut käyttää aikaamme eksymiseen. Sää oli todella keväinen ja lämmin, vaikka välillä tuuli tuulahtelikin hieman koleasti. Päätimme vain nautiskella auringon paisteesta ja käydä katsomassa mitä kaikkia paikkoja voisimmekaan joskus myöhemmin käydä katsomassa.