Ajan asiaa

Monesti kuulee sanottavan, että joku hetki mitättömän lyhyestä elämästämme olisi tuntunut pidemmältä, kuin mitä se itse asiassa olikaan. Tänään koin RWTH Aachenin yhdessä tenttisalissa täysin vastakohtaisen ilmiön.

Vaikka olin luullut valmistautuneeni henkisesti siihen, että 90 minuuttia melko laajaa aihealuetta käsittelevän kirjallisen tentin suorittamiseen saattaisi tuntua hieman lyhyeltä ajalta, iski sen anteeksiantamattomuus ja julmuus minua kaikessa inhottavuudessaan niin lujaa, että monta päivää puuduksissa ollut vasen käteni vajosi vain syvempään koomaan muiden ruumiinosieni kanssa. Asiaa ei myöskään helpottanut yhtään se, että vastaukset täytyi raapustaa pieneen, vastaukselle varattuun neliöön mustekynällä.

En tietenkään ollut lukenut tenttiin tarpeeksi -- en muista milloin olisin niin tehnyt. Tehtävänannot eivät edes olleet niin vaikeita, kuin olin kauhuissani odotellut. Tästä seurasi kaksi ikävää asiaa. Ensinnäkin, olin valmistautunut hieman vääränlaisiin tehtäviin, joten perusjuttuihin vastaaminen tuotti suurta tuskaa. Toiseksi, olisi ollut paljon lohduttavampaa, jos en vaan olisi osannut vastata, verrattuna tähän tilanteeseen, jossa minulla ei ollut tarpeeksi aikaa.

Ylioppilaskirjoituksissa käytin poikkeuksetta kaiken käytettävissä olevan ajan: kuusi tuntia koetta kohden. JY:n tenteissä saamme yleensä aikaa noin neljä tuntia. Harvemmin tulee koko aikaa käytettyä, mutta joka kerta olen mielestäni onnistunut paperille kaikki tietoni tallentamaan, vieläpä lyijykynää käyttäen.

Normaalisti, normaaleissa tenteissä käytän tuon ensimmäisen tunnin, puolitoista lämmittelyyn. Tämän hehkutuksen aikana yritän koota ajatukseni ja mahdollisesti jäsentelen asioita myös konseptiarkille. Ei ole ollenkaan tavatonta, että alkaisin piirtelemään miellekarttaa asioista. Tai sitten vain tuijotan tyhjyyteen ja odotan pulppuavaa inspiraatiota. Varsinkin jos on kyse luovasta kirjoittamisesta. Ajan tässä termiä dieselmoottori-ilmiö. Jotkut ajavat myös autoa jossa on dieselmoottori, mutta se ei kuulu tähän.

Niin, mitä tästä kaikesta sitten seuraa? Kun tentistä pitää saada vähintään puolet pisteistä päästäkseen läpi, ja kun vastaa heikosti ja ainoastaan noin puoliin kysymyksistä, on lopputulos melko selvä. Vain merkintä Erasmus tenttipaperin ensimmäisellä sivulla voi minut enää pelastaa, sillä joskus proffien kerrotaan olleen meille armollisia.