Molto traffico!

Pyydän anteeksi hämäävää ja todennäköisesti kieliopillisestikin täysin virheellistä otsikkoa. Se on italiaa ja tarkoittaa suurinpiirtein 'paljon ruuhkaa', jota koin Tivoli Eisporthallessa, lähdettyäni mukaan AEGEE Aachenin järjestämään perinteikkääseen luistelutapahtumaan. Olin luvannut opettaa luistelun alkeita eräälle italialaiselle, jonka tapasin aikaisemmalla reissullani Maastrichtiin. Vastapalvelukseksi minulle opetettiin italian alkeita.

Saavuttuamme kämppikseni kanssa jäähallille puoli yhdeksän maissa, paikalla oli jo kymmenittäin Erasmuksia. Monet tuntuivat odottavan kiihkeänä jäälle pääsyä, osa ehkä jopa pelonsekaisin tuntein. Onhan se ymmärrettävää, koska monetkaan heistä eivät olleet luistelleet koskaan aikaisemmin. Maksettuamme 6 euroa [3,5 euroa sisäänpääsymaksua ja 2,5 euroa luistinvuokraa] pääsimme sisälle luistimia jonottamaan. Huomasin että jotkut saivat luistimensa nauhattomina pikakiinnitysversioina, joten pyysin omani nauhoilla. Muutamilla etelä-eurooppalaisilla ja -amerikkalaisilla oli ongelmia jo ennen jäälle pääsyä. Autoin yhtä toveria hädässä ja säädin hänen luistimensa nauhat sopivalle kireydelle.

Jäälle päästyäni aluksi tökki omakin luistelu hieman ja luistimet eivät tuntuneet olevan ihan parhaassa terässä. Hetken luisteltuani alkoi tämäkin taito palautua mieleen. Sitten olikin hyvää aikaa auttaa muita luistelun alkeissa. Monien luisteluyritykset näyttivät siltä, kuin olisivat yrittäneet kävellä luistimet jalassa jäällä. Eihän siitä mitään tietenkään tullut. Yritin selittää ja näyttää heille, miten luistelu tapahtuu siirtämällä painoa jalalta toiselle ja potkaisemalla toisella terällä vauhtia.

Kun kaikki pelokkaimmatkin olivat uskaltautuneet jäälle, voitiin puhua jo melkoisesta ruuhkasta. Ainakin 60 ihmistä siellä oli, jollei enemmänkin kun lasketaan muuutkin kuin Erasmukset mukaan. Se teki kuitenkin luistelusta jännittävämpää. Kaikki sentään luistelivat samaan suuntaan: vastapäivään. Keskellä jäätä oli sitten vähän enemmän tilaa.

Valentina, jolle olin luvannut opettaa luistelua saapui jossain vaiheessa ja sitten alkoi todellinen luistelukoulu. Hän ei ollut luistellut koskaan aikaisemmin, joten oli aloitettava ihan perusteista. Enpä ollut koskaan opettanut kenellekään luistelua. Hyvinhän se tuntui menevän, kun reilun tunnin luistelun jälkeen jäältä jääkoneen tieltä poistuessamme hän luisteli jo ilman tukea.


Tauolla käytiin juomassa kuumia juomia ja ihmeteltiin jääkonetta sen luodessa uutta, tuoretta pintaa jäähän. Toinen puolisko luistelusta meni suuremmitta ongelmitta. Ehkä johtuen itseluottamuksen kasvusta kaatumisia näkyi hieman enemmän ja muutaman kerran piti ottaa koppi päälle tulevasta luistelijasta. Itsekin olin lähellä kippaamista muutaman kerran, mutta pysyin kuin pysyinkin tolpillani. Luistelun lomassa oli tarkoitus myös sitä italiaa opiskella, mutta taisi käydä nyt niin, että kun tuosta luistelusta on tätä kirjoittaessani kulunut jo viisi päivää, ainoiksi sanoiksi mitkä jäivät mieleeni, ovat nuo otsikon pari sanaa.