Avautuminen, oven
Tänään astelin reippaana poikana rankan ryhmätyöpalaverin jälkeen talomme etuovelle ja aloin työntämään puolikasta avaintani lukkopesään. -- Siis hetkinen, eilenhän tosiaan onnistuin katkaisemaan kotiavaimeni kotiin tullessani, sadattelin ja painoin summeria. Jos vaikka joku kämppiksistä sattuisi olemaan kotona. Ei vastausta -- ei mitään. Seuraavaksi löytyi summerinappi nimen "J. Schaa" vierestä. Kuulin kaiuttimesta jotain äännähdyksiä enkä mennyt lukkoon vaan yritin selittää saksaksi: -- Alakerran Oskari se vain tässä soittelee kun avain on mennyt rikki. Kohta herra Schaa ilmestyikin jo ovelle.
Herra Schaa on oikein mukava miekkonen ja hänen kanssaan on aina oikein mukava keskustella. Monta kertaa olen myös joutunut pyytämään häntä esimerkiksi korjaamaan rikkinäisiä huonekalujani. Joka kerta on homma hoitunut asiallisesti. Hän tuntuu myös pitävän yksin huolta talon etupihan pienestä puutarhasta. Huvittavinta on se, että kerran pyytäessäni rouva Schaalta uunivuokaa lainaan, hän ei osannut sanoa olisiko heillä sellaista, koska "hänen miehensä hoitaa heillä kokkauspuolen". Kaikki tämä siitä huolimatta, että herra Schaa tuntuu olevan jo kunnioitettavassa iässä (ainakin 60-vuotias) sekä kärsii sydänviasta. Jos oikein ymmärsin aikaisemmista keskusteluistamme, hänelle on tehty ohitusleikkauskin ainakin kerran. Tietämättömille tiedoksi: herra Schaa on vuokraemäntäni avio(?)mies ja talon jokapaikanhöylä, yleismies Jantunen sekä ihmemies MacGyver.
-- Vai on avain mennyt rikki? Siinä tapauksessa Teidän on mentävä tuohon läheiseen OBI-liikkeeseen teettämään uusi.
-- Ettäkö ihan antamalla nämä kaksi avaimen palasta saisi yhden kokonaisen vaihdossa?
-- Kyllä kyllä, sinne vaan.
Koska pidän nykyään melkein aina mukanani todella kompaktin kokoista taskusanakirjaa, menomatkalla pystyin kertailemaan avainsanoja. Saavuttuani rautakauppaan, joka sijaitsee onnekseni vain muutaman minuutin kävelymatkan päässä, löysin info-kyltin alta avainsorvin ja henkilön joka näytti sitä, että osaisi sorvia myös käyttää. Kahdesta avaimenpalasesta ei saanut taiottua kuitenkaan yhtä kokonaista tilalle. Minun olisi pitänyt mennä keskustaan jollekin oikealle lukkosepälle. Ehkä olin vain ymmärtänyt väärin, mitä herra Schaa oli selvittänyt. Sehän olisi hyvinkin todennäköistä. Ei auttanut muu kuin lähteä takaisin kotia kohti.
Käveltyäni takaisin talomme edustalle asti näin keittiöstämme tulevan valoa. Kanssa-asujani, Matias, oli tullut kotiin jo hyvissä ajoin ja pääsin takaisin sisälle. Otin hänen avaimensa lainaan, koska meillä kaikilla on samanlaiset avaimet (jopa huoneiden oviin), ja suuntasin takaisin kohti OBIa. Tulipa siinä kävellessä mieleeni, että jos Suomessa olisi samanniminen kauppaketju, en ihmettelisi jos jotkut olevinaan nokkelat ihmiset keksisivät kutsua sitä vaikkapa Obi-Walinnaksi.
Lopulta uuden avaimen askarteluun meni työntekijältä noin 3 minuuttia ja lysti maksoi 3,5 euroa. Sitten kassan kautta kotiin. Avaimen sovitus lukkoon -- toimii. Harmi, olisin saanut muutoin enemmän sisältöä tähänkin tekstiin.
Herra Schaa on oikein mukava miekkonen ja hänen kanssaan on aina oikein mukava keskustella. Monta kertaa olen myös joutunut pyytämään häntä esimerkiksi korjaamaan rikkinäisiä huonekalujani. Joka kerta on homma hoitunut asiallisesti. Hän tuntuu myös pitävän yksin huolta talon etupihan pienestä puutarhasta. Huvittavinta on se, että kerran pyytäessäni rouva Schaalta uunivuokaa lainaan, hän ei osannut sanoa olisiko heillä sellaista, koska "hänen miehensä hoitaa heillä kokkauspuolen". Kaikki tämä siitä huolimatta, että herra Schaa tuntuu olevan jo kunnioitettavassa iässä (ainakin 60-vuotias) sekä kärsii sydänviasta. Jos oikein ymmärsin aikaisemmista keskusteluistamme, hänelle on tehty ohitusleikkauskin ainakin kerran. Tietämättömille tiedoksi: herra Schaa on vuokraemäntäni avio(?)mies ja talon jokapaikanhöylä, yleismies Jantunen sekä ihmemies MacGyver.
-- Vai on avain mennyt rikki? Siinä tapauksessa Teidän on mentävä tuohon läheiseen OBI-liikkeeseen teettämään uusi.
-- Ettäkö ihan antamalla nämä kaksi avaimen palasta saisi yhden kokonaisen vaihdossa?
-- Kyllä kyllä, sinne vaan.
Koska pidän nykyään melkein aina mukanani todella kompaktin kokoista taskusanakirjaa, menomatkalla pystyin kertailemaan avainsanoja. Saavuttuani rautakauppaan, joka sijaitsee onnekseni vain muutaman minuutin kävelymatkan päässä, löysin info-kyltin alta avainsorvin ja henkilön joka näytti sitä, että osaisi sorvia myös käyttää. Kahdesta avaimenpalasesta ei saanut taiottua kuitenkaan yhtä kokonaista tilalle. Minun olisi pitänyt mennä keskustaan jollekin oikealle lukkosepälle. Ehkä olin vain ymmärtänyt väärin, mitä herra Schaa oli selvittänyt. Sehän olisi hyvinkin todennäköistä. Ei auttanut muu kuin lähteä takaisin kotia kohti.
Käveltyäni takaisin talomme edustalle asti näin keittiöstämme tulevan valoa. Kanssa-asujani, Matias, oli tullut kotiin jo hyvissä ajoin ja pääsin takaisin sisälle. Otin hänen avaimensa lainaan, koska meillä kaikilla on samanlaiset avaimet (jopa huoneiden oviin), ja suuntasin takaisin kohti OBIa. Tulipa siinä kävellessä mieleeni, että jos Suomessa olisi samanniminen kauppaketju, en ihmettelisi jos jotkut olevinaan nokkelat ihmiset keksisivät kutsua sitä vaikkapa Obi-Walinnaksi.
Lopulta uuden avaimen askarteluun meni työntekijältä noin 3 minuuttia ja lysti maksoi 3,5 euroa. Sitten kassan kautta kotiin. Avaimen sovitus lukkoon -- toimii. Harmi, olisin saanut muutoin enemmän sisältöä tähänkin tekstiin.
2 kommenttia:
sulla kävi hyvä säkä. Ajattele jos olisit täällä Suomessa jäänyt lukkojen taakse ja ulkona on pakkasta tälläkin hetkellä n.-20astetta ei niin kiva juttu..
Hanna
Kämppikset ovat kyllä hyödyllisiä, ainakin avaimen jäädessä kotiin.
Eräälle tuttavalle kävi vähän hassummin, kun ei ole kämppiksiä ja joutui sitten murtautumaan omaan huoneeseensa. Tämä ei kuitenkaan muodostunut ongelmaksi. Sanonta "helppoa kuin saksalaisen lukon murtaminen" osoitti taas todenmukaisuutensa.
Lähetä kommentti
<< Home