Keskiraportti arjen välistä
Takana on taas yksi tapahtumien määrän ja kiinnostavuustason osalta melko köyhä viikonloppu. Olin perjantaina kuitenkin eräissä kotibileissä, jotka olivat kyllä ihan kivat. Viel Spaß! -- etten sanoisi.
Kaupungin itäosassa sijaitsevaan asuntoon oli kerääntynyt taas suuri joukko lähinnä Erasmuksia, mutta paikallisia ihmisiäkin illan ja yön tunteina sieltä bongattiin. (Erasmuksen määritelmä ynnä muuta) Saksaa tuli puhuttua aikalailla ja jonkun verran ymmärrettyäkin sitä. Nämä bileet ovat oikeastaan ainoita hetkiä kielikurssin ohella, joissa sitä saksaa on tullut todella käytettyä koko ajan. Bileissä kulutettujen aikayksikköjen määrä voisi siis ainakin jollain tieteenalalla olla verrannollinen saksan kielen taidon paranemiseen. Tai ehkä sitä voisi vaan yrittää käyttää enemmän muuallakin...
Ihmeellistä kyllä, olen ollut Aachenissa jo kaksi kuukautta ja tapasin vasta nyt joitakin täällä asuvia suomalaisia ensimmäistä kertaa. Emme vaan ole sattuneet samoihin pirskeisiin. Yksi heistä kertoi, että oli käynyt lukemassa tätä päiväkirjaa jo ennen kuin saavuin Aacheniin. Mielenkiintoista! Jos löydät tänne uudestaankin niin pistä kommenttia!
Sangríaa, tuota salakavalaa mutta hyvää bilejuomaa, oli tarjolla kymmeniä litroja. Sitä tarjoiltiin kahdesta suuresta -- arviolta vähintään ainakin 20 litraa vetävästä -- muoviastiasta. Jäähdykkeenä astioissa käytettiin pakastettuja vesi-ilmapalloja. Jossain vaiheessa iltaa muistaakseni jäisetkin vesi-ilmapallot lentelivät. Nämä kaikinpuolin hyvin järjestetyt bileet olivat eräässä onnekkaassa soluasunnossa. Onnekkaassa siksi, että naapureina on ainoastaan toimistoja, joissa ei ole yöaikaan ketään paikalla.
Lähdin vetäytymään juhlista kotia kohti muistaakseni viiden jälkeen aamulla. Tässä vaiheessa espanjalaiset (mieshenkilöt) alkoivat tanssia keskenään yläosattomissa, eikä väliä kuinka paljon sangríaa olin nauttinut, se oli minulle jo liikaa. Ehkä joku muukin oli nauttinut liikaa.
Kadulla naamalle iski marraskuisen hyytävä ilma. Hetken katua -- ilmeisesti väärään suuntaan -- käveltyäni tajusin, että minullahan on kartta mukana. Olin todistettavasti oppinut jotain aikaisemmista virheistäni. Todennäköisesti katulampun valo ei ollut riittävä, sillä vaikka kuinka yritin tihrustaa, en saanut kartasta oikein mitään tolkkua: kaikki näytti jotenkin sumealta. Tai ehkä ilmassa oli sumua tai jotain saasteita? Tai kenties kartta oli nuhjaantunut lukukelvottomaksi kovasta bilettämisestä? Tässä ei pidä tosin poissulkea sitäkään vaihtoehtoa, että sangríassa olisi ollut jotain näköaistiin vaikuttavaa mukana...
Tuntoaisti tuntui ainakin vielä pelaavan: oli niin kylmä, että oikein puistatti. Jatkoin edelleen ilmeisen päämäärätöntä kävelemistäni; pitihän se minut edes vähän lämpimämpänä. Huomasin taksin parkkeerattuna tien varteen, kävellessäni sen ohi. Kuinka olisinkaan voinut olla huomaamatta: lähes ellei poikkeuksetta kaikki taksit ovat täällä kerman värisiä ja Mercedeksiä. Parikymmentä askelta taksin ohi ja ihmettelin miksi en hypännyt sen kyytiin, ehkä täällä se olisi todella mahdollista? Ampaisin takaisin ja avasin oven. Arviolta nelikymppinen mieskuljettaja oli lukemassa jotain kirjaa. Kysyin saksaksi jotakuinkin näin: "Anteeksi, mutta olisikohan mahdollista päästä kotiin?" Ilmeisesti se oli erityisen hauska kysymys tai näytin muuten vain säälittävältä, koska kuskia tuntui kovasti hymyilyttävän hänen pyytäessään minua hyppäämään kyytiin.
Taksilla ajelu on täällä Saksassa ehkä hieman halvempaa kuin Suomessa. En tiedä tarkkoja taksoja, mutta perstuntumalla voisin sanoa, että ehkä 10-15% halvempaa. Riippuu tietysti siitä, paljonko perstuntumaan vaikuttaa Mercedeksen nahkapenkin laatu.
Olin oikeastaan yllättynyt siitä, kuinka hyvin osasin saksaa sopertaa taksikuskin kanssa matkan aikana. Ainakin hän tuntui ymmärtävän kaikki kriittisimmät asiat mitkä selitin, koska huomasin myöhemmin olevani kotioven tuntumassa Süsterfeldissä. Juteltiin myös jotain saksalaisten ja suomalaisten taksien eroista. Tässäkään ei muuten kannata tehdä sitä perusvirhettä, että lähtisi poissulkemaan sangrían juomisen vaikutuksen yhtenä osatekijänä kielitaidon paranemiseen. Mutta toisaalta, vaikka kielitaidon taso tuntuu joskus aluksi olevan verrannollinen tietyllä ajanjaksolla juodun alkoholin määrään, muuttuu se jollakin mysteerisellä hetkellä t hyvinkin käänteiseksi. Kai tästä joku on jonkun käppyrän joskus piirtänytkin?
Kaupungin itäosassa sijaitsevaan asuntoon oli kerääntynyt taas suuri joukko lähinnä Erasmuksia, mutta paikallisia ihmisiäkin illan ja yön tunteina sieltä bongattiin. (Erasmuksen määritelmä ynnä muuta) Saksaa tuli puhuttua aikalailla ja jonkun verran ymmärrettyäkin sitä. Nämä bileet ovat oikeastaan ainoita hetkiä kielikurssin ohella, joissa sitä saksaa on tullut todella käytettyä koko ajan. Bileissä kulutettujen aikayksikköjen määrä voisi siis ainakin jollain tieteenalalla olla verrannollinen saksan kielen taidon paranemiseen. Tai ehkä sitä voisi vaan yrittää käyttää enemmän muuallakin...
Ihmeellistä kyllä, olen ollut Aachenissa jo kaksi kuukautta ja tapasin vasta nyt joitakin täällä asuvia suomalaisia ensimmäistä kertaa. Emme vaan ole sattuneet samoihin pirskeisiin. Yksi heistä kertoi, että oli käynyt lukemassa tätä päiväkirjaa jo ennen kuin saavuin Aacheniin. Mielenkiintoista! Jos löydät tänne uudestaankin niin pistä kommenttia!
Sangríaa, tuota salakavalaa mutta hyvää bilejuomaa, oli tarjolla kymmeniä litroja. Sitä tarjoiltiin kahdesta suuresta -- arviolta vähintään ainakin 20 litraa vetävästä -- muoviastiasta. Jäähdykkeenä astioissa käytettiin pakastettuja vesi-ilmapalloja. Jossain vaiheessa iltaa muistaakseni jäisetkin vesi-ilmapallot lentelivät. Nämä kaikinpuolin hyvin järjestetyt bileet olivat eräässä onnekkaassa soluasunnossa. Onnekkaassa siksi, että naapureina on ainoastaan toimistoja, joissa ei ole yöaikaan ketään paikalla.
Lähdin vetäytymään juhlista kotia kohti muistaakseni viiden jälkeen aamulla. Tässä vaiheessa espanjalaiset (mieshenkilöt) alkoivat tanssia keskenään yläosattomissa, eikä väliä kuinka paljon sangríaa olin nauttinut, se oli minulle jo liikaa. Ehkä joku muukin oli nauttinut liikaa.
Kadulla naamalle iski marraskuisen hyytävä ilma. Hetken katua -- ilmeisesti väärään suuntaan -- käveltyäni tajusin, että minullahan on kartta mukana. Olin todistettavasti oppinut jotain aikaisemmista virheistäni. Todennäköisesti katulampun valo ei ollut riittävä, sillä vaikka kuinka yritin tihrustaa, en saanut kartasta oikein mitään tolkkua: kaikki näytti jotenkin sumealta. Tai ehkä ilmassa oli sumua tai jotain saasteita? Tai kenties kartta oli nuhjaantunut lukukelvottomaksi kovasta bilettämisestä? Tässä ei pidä tosin poissulkea sitäkään vaihtoehtoa, että sangríassa olisi ollut jotain näköaistiin vaikuttavaa mukana...
Tuntoaisti tuntui ainakin vielä pelaavan: oli niin kylmä, että oikein puistatti. Jatkoin edelleen ilmeisen päämäärätöntä kävelemistäni; pitihän se minut edes vähän lämpimämpänä. Huomasin taksin parkkeerattuna tien varteen, kävellessäni sen ohi. Kuinka olisinkaan voinut olla huomaamatta: lähes ellei poikkeuksetta kaikki taksit ovat täällä kerman värisiä ja Mercedeksiä. Parikymmentä askelta taksin ohi ja ihmettelin miksi en hypännyt sen kyytiin, ehkä täällä se olisi todella mahdollista? Ampaisin takaisin ja avasin oven. Arviolta nelikymppinen mieskuljettaja oli lukemassa jotain kirjaa. Kysyin saksaksi jotakuinkin näin: "Anteeksi, mutta olisikohan mahdollista päästä kotiin?" Ilmeisesti se oli erityisen hauska kysymys tai näytin muuten vain säälittävältä, koska kuskia tuntui kovasti hymyilyttävän hänen pyytäessään minua hyppäämään kyytiin.
Taksilla ajelu on täällä Saksassa ehkä hieman halvempaa kuin Suomessa. En tiedä tarkkoja taksoja, mutta perstuntumalla voisin sanoa, että ehkä 10-15% halvempaa. Riippuu tietysti siitä, paljonko perstuntumaan vaikuttaa Mercedeksen nahkapenkin laatu.
Olin oikeastaan yllättynyt siitä, kuinka hyvin osasin saksaa sopertaa taksikuskin kanssa matkan aikana. Ainakin hän tuntui ymmärtävän kaikki kriittisimmät asiat mitkä selitin, koska huomasin myöhemmin olevani kotioven tuntumassa Süsterfeldissä. Juteltiin myös jotain saksalaisten ja suomalaisten taksien eroista. Tässäkään ei muuten kannata tehdä sitä perusvirhettä, että lähtisi poissulkemaan sangrían juomisen vaikutuksen yhtenä osatekijänä kielitaidon paranemiseen. Mutta toisaalta, vaikka kielitaidon taso tuntuu joskus aluksi olevan verrannollinen tietyllä ajanjaksolla juodun alkoholin määrään, muuttuu se jollakin mysteerisellä hetkellä t hyvinkin käänteiseksi. Kai tästä joku on jonkun käppyrän joskus piirtänytkin?
0 kommenttia:
Lähetä kommentti
<< Home