Ainiin, lukukausi alkoi
Kun olin viimein löytänyt tuskallisten surffaussessioiden jälkeen itselleni muutaman kiinnostavan kurssiehdokkaan, olin valmis aloittamaan lukukauteni täällä RWTH Aachenissa. Kurssien etsiskelyä vaikeutti hieman se, että sivusto jossa kurssit esitellään, on todella sekava ja epäkäytännöllinen suhteutettuna Jyväskylässä käytössä olevaan, verrattain loistavaan Korppi-järjestelmään. Myös se tosiseikka, että hain pääasiassa englanniksi opetettuja kursseja rajasi mahdollisuuteni aika minimaalisiksi.
Päädyin kuitenkin ainakin tutustumaan seuraavien kurssien tarjontaan:
Ensimmäisenä listaltani löytyvä ja ainoa saksaksi opetettava Geometric Modeling eli suomeksi jotakuinkin "geometrinen mallintaminen" vaikutti ainakin nimensä perusteella mielenkiintoiselta. Olin tutustunut jo 3D-mallinnuksen perusteisiin käytännössä ja ajattelin, että tässähän saattaisi olla ihan mielenkiintoinen kurssi. Olin kuullut ja toki itsekin olettanut, että täällä matematiikkaa painotettaisiin opetuksessa todella paljon, onhan tämä teknillinen korkeakoulu. Minulle, kauppatieteiden ylioppilaalle, lukion matematiikan lyhyellä oppimäärällä selvittäneelle, tästä saattaisi muodostua ongelma. Ainakin jos haluaisin käydä näitä teknisempiä kursseja.
Torstaiaamuna 20.10. seisoin kaikesta huolimatta, ennakkoluulottomasti ja ennen kaikkea kokeilumielellä linja-autopysäkillä, tarkoituksenani matkata kohti tietojenkäsittelytieteiden laitosta ja yllämainitun kurssin opetustilaa.
Täällä Aachenissa on käytössä kolme eri kokoluokkaa linja-autoille: L, XL ja XXL. X-kirjainten lukumäärä kertoo haitarinivelten lukumäärän. En tiedä missä komissiossa päätetään kaksihaitaristen linjasijoitukset, mutta tälle tietojenkäsittelytieteen laitokselle vievälle linjalle 33 ei heidän mielestään ole vielä tarvetta kuin yksihaitarisille. Muutaman kerran olen ollut mukana ihmisjoukkiossa kokemassa julmaa hetkeä, kun kauan odotettu linja-auto ajaakin tylysti ohi. Ilmeisenä syynä rajallinen kapasiteetti. Niinä ihanina aamuina joina olen joutunut survoutumaan linja-autoon puoliväkivalloin, olen todella huomannut että täällä ihmiset ovat joko todella tyhmiä, välinpitämättömiä tai mikä pelottavinta, ehkä molempia: Harva jaksaa liikuttaa itseään tehdäkseen tilaa linja-autoon astuville. Ehkäpä tässä jälleen moottoripyöräkypärä tai ketunnahkareuhka karjaistuna puolikovalla äänellä voisi olla ratkaisu.
Muutamien erittäin ahtaiden minuuttien jälkeen pulpahdin viimein ulos linja-autosta ja säntäsin auditoriota kohti, todetakseni vain että se on lähes yhtä täynnä. Ja taas kerran kovin tutulta tuntuva ongelma: minkä ihmeen takia ne penkkirivit pitää täyttää sieltä reunoista alkaen. Keskellä olisi kyllä vapaita paikkoja, mutta lähdepä sinne sitten hyppimään, kun välit ovat niin ahtaita, että koko penkkirivin istujien täytyisi ensin tulla pois mahtuaksesi sinne kävelemään. Luento oli sitäpaitsi jo alkanut kun saavuin paikalle. Ja tässä vaiheessa siis vasta sain tietää, että se tultaisiin luennoimaan saksaksi. Mutta eipä sillä toisaalta ollut paljonkaan väliä, koska luennolla käytettiin erästä toistakin minulle melko tuntematonta kieltä: matematiikka.
Puolitoista tuntia mitä ihmeellisemmän näköisiä häkkyröitä toistensa perään, jollaisia en kenties ollut koskaan aikaisemmin nähnytkään. Ei siinä mitään, jos en olisi tajunnut jotain tai suurintakaan osaa koko luennosta, mutta se ettei tajua yhtikäs mitään ei ole melko masentavaa vaan todella masentavaa. Ja kun professori kertoo jonkun vitsin saksaksi, todennäköisesti liittyen jotenkin juuri käsiteltävänä olevaan matemaattiseen lausekkeeseen, ei naurata meikäläistä yhtään -- tiedätte kyllä miksi. Ehkä vähän turha raju alku lukukaudelle, mutta toisaalta: tästähän tämä ei voi enää vaikeammaksi mennä.
Perjantaina, vielä edellisen päivän koettelemuksesta toipumattomana lähdin pelokkaasti kohti Computer Graphics -kurssin aloitusluentoa. Koska kyseessä oli sama professori kuin edellisen päivän matemattisella luennolla, kaikki oli mahdollista.
Tällä kertaa saavuin auditorioon ajoissa, tai sitten kaikki muut vain olivat myös myöhässä. Täällä ei muuten akateeminen vartti -käsitettä tunneta aivan samassa laajuudessa kuin mitä Suomessa olen tottunut. Professori kysyi heti alkuun (saksaksi): -- kuinka moni ei ymmärrä? Jep, todella hauskaa. Käsiä alkoi nousta vasta kun kysymys muotoiltiin (englanniksi) näin: -- kuinka moni ei ymmärrä saksaa? No, joka tapauksessa luennoitsija oli ilmeisesti päättänyt jo luennoida luennon englanniksi ja halusi vain kiusata meitä. Lopulta luento olikin melko hyvä ja olin iloinen kun kerrankin ymmärsin jotakin.
Muut kurssit, lukuunottamatta Entrepreneurial Marketingia, käynnistyivät seuraavalla viikolla. Maanantaina 24.10. kielikurssi 14.00-15.45 sekä Datacommunication and Internet-Technology 16.45-18.15. Jälkimmäinen luennoituna myös englanniksi.
Tiistaina Computer Graphics I 10.00-11.30.
Keskiviikkona Mobile Communications 13.30-15.00.
Torstaina Datacommunication and Internet-Technology 15.45-17.00.
Perjantaina Computer Graphics I 10.00-11.30.
Ei turhan stressaavaa ainakaan aikataulun puolesta. Ja jätin sen Geometric Modeling I:n ihan suosiolla pois. Tähän tulee vielä lisää Entrepreneurial Marketing eli yrityksen markkinointi suomeksi tai sinne päin. Saan tosin tietää vasta 8.11. tai sen jälkeen, mahdunko kurssille vai en. Tälle piti käydä oikein toimistossa ilmoittautumassa ja pääsin varasijalle 3. Mies toimistossa sanoi, että hyvin todennäköisesti olen kurssilla mukana.
Torstaina 27.10. oltiin melko kirjavalla porukalla keilaamassa. Käytiin tosin hakemassa ensin kaupungilta vähän vauhtia. Mentiin syömään italialaiseen pizzeriaan ja saimmekin sieltä oikein hyvät lätyt ja oluet. Tässä vaiheessa minun lisäkseni matkassa oli yksi ranskalainen, kaksi kiinalaista ja yksi saksalainen. Juuri kun olimme lähdössä kohti keilahallia, matkaan lyöttäytyi mukaan vielä yksi ranskalainen ja yksi tsekkiläinen. Keilahallilla vielä loput kämppiksemme iskeytyivät samaan remmiin, joten vahvistuksia tuli vielä Suomesta, Norjasta ja Ranskasta. Meitä oli kaiken kaikkiaan siis yhdeksän henkilöä.
Keilahalli sijaitsee aivan asuntomme välittömässä läheisyydessä ja ollaan monta viikkoa sinne lähtöä suunniteltukin. Mutta itse keilaaminen, muutamia huomioita: pöytiintarjoilusta iso plussa, ei tarvitsisi Suomessa haaveillakaan. Suomessa en ole myöskään nähnyt keilarataa, jossa keilat nousee takaisin paikoilleen narujen vetämänä. Tämän huomattuani, tuntui kuin olisin tullut höynäytetyksi. Palloa ei päässyt kovin montaa kertaa vierittämään, koska pelasimme kaikki samalla radalla. Noh, yhden pelin verran kuitenkin puolentoistatunnin session aikana. Meillä oli ranskalaisen Charlien kanssa kova vääntö voittajasta, mutta se pentele meni tekemään sen ainokaisen kaatonsa viimeisellä heitolla ja voitti.
Jos joku oluttehtailija lukee tätä Suomessa, niin tässä sulle hyvä liikeidea ihan ilmaiseksi: 6-päkin ja 12-päkin sijaan 11-päkki. Se on niin hauskalta kuulostava ajatus, että ihmiset ostaa sen ihan mielenkiinnosta. Täällä tätä tavaraa myydään nimellä Krombacher Elf. Se tosin tulee todella hienossa muovikorissa, jossa on sille sopivat 11 reikää.
En tainnut aikaisemmin muistaa kirjoittaa siitä tänne, mutta pari-kolme viikkoa sitten onnistuin tuhoamaan kännykästäni kaikki yhteystiedot. Tähän päälle tuli vielä uusi saksalainen numero (jonka voi tilata minulta sähköpostilla), joten vanhaan suomalaiseen numeroon on enää turha soitella tai yrittää lähetellä tekstiviestejä ainakaan yhdeksään-kymmeneen kuukauteen.
Päädyin kuitenkin ainakin tutustumaan seuraavien kurssien tarjontaan:
- Geometric Modeling I
- Computer Graphics I
- Datacommunication and Internet-Technology
- Mobile Communications
- Entrepreunial Marketing
- Erasmus-kielikurssi
***
Ensimmäisenä listaltani löytyvä ja ainoa saksaksi opetettava Geometric Modeling eli suomeksi jotakuinkin "geometrinen mallintaminen" vaikutti ainakin nimensä perusteella mielenkiintoiselta. Olin tutustunut jo 3D-mallinnuksen perusteisiin käytännössä ja ajattelin, että tässähän saattaisi olla ihan mielenkiintoinen kurssi. Olin kuullut ja toki itsekin olettanut, että täällä matematiikkaa painotettaisiin opetuksessa todella paljon, onhan tämä teknillinen korkeakoulu. Minulle, kauppatieteiden ylioppilaalle, lukion matematiikan lyhyellä oppimäärällä selvittäneelle, tästä saattaisi muodostua ongelma. Ainakin jos haluaisin käydä näitä teknisempiä kursseja.
Torstaiaamuna 20.10. seisoin kaikesta huolimatta, ennakkoluulottomasti ja ennen kaikkea kokeilumielellä linja-autopysäkillä, tarkoituksenani matkata kohti tietojenkäsittelytieteiden laitosta ja yllämainitun kurssin opetustilaa.
Täällä Aachenissa on käytössä kolme eri kokoluokkaa linja-autoille: L, XL ja XXL. X-kirjainten lukumäärä kertoo haitarinivelten lukumäärän. En tiedä missä komissiossa päätetään kaksihaitaristen linjasijoitukset, mutta tälle tietojenkäsittelytieteen laitokselle vievälle linjalle 33 ei heidän mielestään ole vielä tarvetta kuin yksihaitarisille. Muutaman kerran olen ollut mukana ihmisjoukkiossa kokemassa julmaa hetkeä, kun kauan odotettu linja-auto ajaakin tylysti ohi. Ilmeisenä syynä rajallinen kapasiteetti. Niinä ihanina aamuina joina olen joutunut survoutumaan linja-autoon puoliväkivalloin, olen todella huomannut että täällä ihmiset ovat joko todella tyhmiä, välinpitämättömiä tai mikä pelottavinta, ehkä molempia: Harva jaksaa liikuttaa itseään tehdäkseen tilaa linja-autoon astuville. Ehkäpä tässä jälleen moottoripyöräkypärä tai ketunnahkareuhka karjaistuna puolikovalla äänellä voisi olla ratkaisu.
Muutamien erittäin ahtaiden minuuttien jälkeen pulpahdin viimein ulos linja-autosta ja säntäsin auditoriota kohti, todetakseni vain että se on lähes yhtä täynnä. Ja taas kerran kovin tutulta tuntuva ongelma: minkä ihmeen takia ne penkkirivit pitää täyttää sieltä reunoista alkaen. Keskellä olisi kyllä vapaita paikkoja, mutta lähdepä sinne sitten hyppimään, kun välit ovat niin ahtaita, että koko penkkirivin istujien täytyisi ensin tulla pois mahtuaksesi sinne kävelemään. Luento oli sitäpaitsi jo alkanut kun saavuin paikalle. Ja tässä vaiheessa siis vasta sain tietää, että se tultaisiin luennoimaan saksaksi. Mutta eipä sillä toisaalta ollut paljonkaan väliä, koska luennolla käytettiin erästä toistakin minulle melko tuntematonta kieltä: matematiikka.
Puolitoista tuntia mitä ihmeellisemmän näköisiä häkkyröitä toistensa perään, jollaisia en kenties ollut koskaan aikaisemmin nähnytkään. Ei siinä mitään, jos en olisi tajunnut jotain tai suurintakaan osaa koko luennosta, mutta se ettei tajua yhtikäs mitään ei ole melko masentavaa vaan todella masentavaa. Ja kun professori kertoo jonkun vitsin saksaksi, todennäköisesti liittyen jotenkin juuri käsiteltävänä olevaan matemaattiseen lausekkeeseen, ei naurata meikäläistä yhtään -- tiedätte kyllä miksi. Ehkä vähän turha raju alku lukukaudelle, mutta toisaalta: tästähän tämä ei voi enää vaikeammaksi mennä.
***
Perjantaina, vielä edellisen päivän koettelemuksesta toipumattomana lähdin pelokkaasti kohti Computer Graphics -kurssin aloitusluentoa. Koska kyseessä oli sama professori kuin edellisen päivän matemattisella luennolla, kaikki oli mahdollista.
Tällä kertaa saavuin auditorioon ajoissa, tai sitten kaikki muut vain olivat myös myöhässä. Täällä ei muuten akateeminen vartti -käsitettä tunneta aivan samassa laajuudessa kuin mitä Suomessa olen tottunut. Professori kysyi heti alkuun (saksaksi): -- kuinka moni ei ymmärrä? Jep, todella hauskaa. Käsiä alkoi nousta vasta kun kysymys muotoiltiin (englanniksi) näin: -- kuinka moni ei ymmärrä saksaa? No, joka tapauksessa luennoitsija oli ilmeisesti päättänyt jo luennoida luennon englanniksi ja halusi vain kiusata meitä. Lopulta luento olikin melko hyvä ja olin iloinen kun kerrankin ymmärsin jotakin.
***
Muut kurssit, lukuunottamatta Entrepreneurial Marketingia, käynnistyivät seuraavalla viikolla. Maanantaina 24.10. kielikurssi 14.00-15.45 sekä Datacommunication and Internet-Technology 16.45-18.15. Jälkimmäinen luennoituna myös englanniksi.
Tiistaina Computer Graphics I 10.00-11.30.
Keskiviikkona Mobile Communications 13.30-15.00.
Torstaina Datacommunication and Internet-Technology 15.45-17.00.
Perjantaina Computer Graphics I 10.00-11.30.
Ei turhan stressaavaa ainakaan aikataulun puolesta. Ja jätin sen Geometric Modeling I:n ihan suosiolla pois. Tähän tulee vielä lisää Entrepreneurial Marketing eli yrityksen markkinointi suomeksi tai sinne päin. Saan tosin tietää vasta 8.11. tai sen jälkeen, mahdunko kurssille vai en. Tälle piti käydä oikein toimistossa ilmoittautumassa ja pääsin varasijalle 3. Mies toimistossa sanoi, että hyvin todennäköisesti olen kurssilla mukana.
***
Torstaina 27.10. oltiin melko kirjavalla porukalla keilaamassa. Käytiin tosin hakemassa ensin kaupungilta vähän vauhtia. Mentiin syömään italialaiseen pizzeriaan ja saimmekin sieltä oikein hyvät lätyt ja oluet. Tässä vaiheessa minun lisäkseni matkassa oli yksi ranskalainen, kaksi kiinalaista ja yksi saksalainen. Juuri kun olimme lähdössä kohti keilahallia, matkaan lyöttäytyi mukaan vielä yksi ranskalainen ja yksi tsekkiläinen. Keilahallilla vielä loput kämppiksemme iskeytyivät samaan remmiin, joten vahvistuksia tuli vielä Suomesta, Norjasta ja Ranskasta. Meitä oli kaiken kaikkiaan siis yhdeksän henkilöä.
Keilahalli sijaitsee aivan asuntomme välittömässä läheisyydessä ja ollaan monta viikkoa sinne lähtöä suunniteltukin. Mutta itse keilaaminen, muutamia huomioita: pöytiintarjoilusta iso plussa, ei tarvitsisi Suomessa haaveillakaan. Suomessa en ole myöskään nähnyt keilarataa, jossa keilat nousee takaisin paikoilleen narujen vetämänä. Tämän huomattuani, tuntui kuin olisin tullut höynäytetyksi. Palloa ei päässyt kovin montaa kertaa vierittämään, koska pelasimme kaikki samalla radalla. Noh, yhden pelin verran kuitenkin puolentoistatunnin session aikana. Meillä oli ranskalaisen Charlien kanssa kova vääntö voittajasta, mutta se pentele meni tekemään sen ainokaisen kaatonsa viimeisellä heitolla ja voitti.
***
Jos joku oluttehtailija lukee tätä Suomessa, niin tässä sulle hyvä liikeidea ihan ilmaiseksi: 6-päkin ja 12-päkin sijaan 11-päkki. Se on niin hauskalta kuulostava ajatus, että ihmiset ostaa sen ihan mielenkiinnosta. Täällä tätä tavaraa myydään nimellä Krombacher Elf. Se tosin tulee todella hienossa muovikorissa, jossa on sille sopivat 11 reikää.
***
En tainnut aikaisemmin muistaa kirjoittaa siitä tänne, mutta pari-kolme viikkoa sitten onnistuin tuhoamaan kännykästäni kaikki yhteystiedot. Tähän päälle tuli vielä uusi saksalainen numero (jonka voi tilata minulta sähköpostilla), joten vanhaan suomalaiseen numeroon on enää turha soitella tai yrittää lähetellä tekstiviestejä ainakaan yhdeksään-kymmeneen kuukauteen.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti
<< Home