Päiväkirja opiskelijaelämästä Aachenissa, Saksassa lukuvuonna 2005-2006.

torstaina, lokakuuta 06, 2005

Sangríaa ja suomalaisia sanoja

Olen jo monta päivää suunnitellut hyvissä ajoin nukkumaan menemistä, mutta aina jotain esteitä on ilmaantunut. Eilen eräs espanjalainen lääketiedettä opiskeleva kielikurssitoverini kutsui minut mukaan juhlistamaan syntymäpäiviään kahdeksan aikaan illalla. Eihän tällaisesta tarjouksesta voinut kieltäytyä, kun tarjolla oli vieläpä kotitekoista sangríaa. Pieneen yksiöön oli espanjalaisten lisäksi ahtautunut ainakin italialaisia, saksalaisia ja suomalaisia - ja yhtä montaa kieltäkin siellä puhuttiin.

Eräs espanjalainen oli kiinnostunut Suomen ilmaston eksoottisuudesta ja siitä kuinka kylmä talvella voi olla. Kerroin hänelle kokemuksistani Puolustusvoimissa ja päällimmäisenä rynnäkkökiväärillä ampumisesta 38:n asteen pakkasella ja aseen perän muuttumisesta hengityksen vaikutuksesta valkoiseksi. Uskoisin, että sain hänet vakuuttuneeksi. Muutkin osoittivat yllättävää mielenkiintoa Suomea kohtaan. Eräs toinen, arkkitehtuuria opiskeleva, espanjalainen kertoi, että haluaisi kovasti käydä Kiasmassa, Helsingissä.

Jutusteltavaa näiden lämminhenkisten ihmisten kanssa olisi riittänyt varmasti pitemmäksikin aikaa, mutta pelko siitä, että tämänpäiväinen esitelmäni epäonnistuisi, ajoi minut kotiin jo puolenyön maissa.

***

Minulla oli tehtävänä kahden muun suomalaisen kanssa tehdä kielikurssilla esitelmä Suomesta - saksaksi tietysti. Aikaa esityksen pitämiseen oli käytettävissä vain kymmenen minuuttia, joten aihe täytyi yrittää rajata melko suppeaksi. Päätimme kertoa Suomen kesästä ja talvesta, ovathan ne aika erilaisia ihmisistä lähtien. Oma osuuteni käsitteli talvea. Mainitsin mm. tärkeimmät talviurheilulajit ja kerroin, että Suomessa ihmiset pitävät avantouinnista. Espanjalaiset ja italialaiset, joille 15 astetta on jo varsin hyytävä lämpötila, tunsivat varmastikin kylmiä väristyksiä jo pelkästä ajatuksesta jäisessä vedessä uimisesta. Loppuun, yleisöä lämmittääksemme, päätimme vielä opettaa muutaman Suomessa "todella tärkeän" sanan:

Kaikki yhdessä: hernekeitto, turvatarkastus, karvalakki, moottoripyöräkypärä.


Seuraava lause jäi ajanpuutteen takia opettamatta:
Moottoripyöräkypäräni kierähti soralle ja naarmuuntui karheaksi.


Ainakin moottoripyöräkypärä oli joillekin tuttu jo aikaisemmin. Käyttäen samaa sanaa eräskin tervehti minua tänä aamuna. Ei täydellisesti mutta melko hyvin lausuen, ottaen huomioon että hän on brasilialainen.

0 kommenttia:

Lähetä kommentti

<< Home