Päiväkirja opiskelijaelämästä Aachenissa, Saksassa lukuvuonna 2005-2006.

tiistaina, syyskuuta 20, 2005

Nyt tärppäsi

Löysin viimeinkin vähän isompia ja edullisempiakin (vaate)kauppoja. Olin onnistunut jotenkin olemaan huomaamatta leveää kävelykatua, Adalbertstrassea, jonka varrella on todella isoja tavarataloja. Löysin myös yhden keskisuomalaisen silmissä jättimäiseltä tuntuvan sokosmaisen tavaratalon, jossa myydään kaikkea mahdollista neljässä kerroksessa. Tämän naapurissa on myös suurehko tavaratalo, Saturn, joka myy kodinkoneita, elektroniikkaa, musiikkia jne. kolmessa kerroksessa. Törmäsin myös paikalliseen Hennes & Mauritziin ja sieltä tarttuikin mukaan iso säkillinen vaatteita melko edullisesti.

Olen pannut merkille yhden mielenkiintoisen asian saksalaisessa asiakaspalvelussa: Työntekijät eivät todellakaan missään kaupassa tule kysymään sinulta, tarvitsetko mahdollisesti apua ostosten tekemisessä. Lähes poikkeuksetta on itse mentävä kysymään myyjältä apua, jos sellaiseen on tarvetta. Itse koen tämän pääasiassa positiivisena asiana, mutta samalla jollain tavalla epäammattimaisena asiakaspalveluna. Jos oikein haluaa karkeasti yleistää, voisi sanoa että asiakaspalvelu on ollut astetta töykeämpää täällä Saksassa Suomeen verrattuna. Tottakai palvelualttius vaihtelee kaupoittain. Varsinkin halpatavaraa myyvissä liikkeissä, kuten Aldissa ei voi oikeastaan sanoa edes vahingossa törmäävänsä asiakaspalvelijaan.

Vaateostosten jälkeen koin ensimmäisen hiustenleikkuuni Saksassa. Paikan nimestä huolimatta - Hairkiller - hiukseni olivat leikkauksen jälkeenkin vielä elossa. Hiustenleikkausoperaatio kustantaa tässä puljussa 12 euroa. Halvempiakin olisi ehkä löytynyt, mutta tämä sattui matkan varrelle.

0 kommenttia:

Lähetä kommentti

<< Home