Välipäivä
Päivällä suunnistimme eilen saamiemme ohjeiden mukaisesti eräälle yliopiston rakennukselle etsimään kielikurssin tasokokeen tuloksia. Ohjeistus oli melko huono, koska emme löytäneet tuloksia mistään. Lähdimme syömään lounasta M6:een.
M6 ei pettänyt tälläkään kertaa: ruoka oli todella syötäväksi kelpaava, ei tosin mitään taivaallista. Otin pastaa bolognesekastikkeella ja salaatilla. Edellisistä kerroista viisastuneena olin aamulla ottanut oman vesipulloni mukaan oikeastaan kahdesta syystä. Ensimmäinen on se, että ruokalasta ei saa edes ostettua hiilihapotonta vettä. Toiseksi melko pienestä lasillisesta juomaa täytyy maksaa 0,75 euroa.
Ruokailun jälkeen löysimme tulokset ja kävi ilmi, että minut oltiin sijoitettua Grundstufeen eli alkeistasolle. Åge ja Vince ovat lukeneet saksaa kauemmin kuin minä ja se on heillä tuoreemmassa muistissa, joten heidät sijoitettiin Mittelstufeen eli ns. keskikastiin. Juuri näin sen pitikin mennä.
Jäin vielä kaupungille surffailemaan, enkä ollutkaan kotona kuin vasta vähän ennen seitsemää illalla. Tällä kertaa löysin kaupungista oikeastikin jotain hyödyllistä. Ensinnäkin löysin viimein hieman isomman kodinkoneita ja muuta elektroniikkaa sisältävän myymälän, Media Marktin. Hinnat eivät tuntuneet mitenkään erityisen ällistyttävän halvoilta, mutta kyllä ne olivat mielestäni jo hyvällä tasolla. Ostin itselleni yhden gigatavun USB-muistitikun reilulla viidellä kympillä. Enpä tiedä sitten oliko se kovinkaan halpa, kun en pääse nyt edes nettiin tekemään hintavertailua.
Onnistuin myös vajaan tunnin etsinnän jälkeen löytämään nettikahvilan, jossa pääsin tarkistamaan sähköpostit 2,60 eurolla tunnissa. Surffailun jälkeen päätin vielä etsiä hieman Aldia paremman kaupan ruokaostoksia varten. Sellaisia löytyi moniakin, kaikki olivat nimeltään Plus. Menin yhteen niistä ja pienessä marketissa tuntui olevan enemmän valikoimaa kuin Aldissa ja myös jotakin tuoretavaraa kuten lihaa. Oluttakin löytyi jopa lasipulloissa. Päätin ostaa tarpeet perinteiseen liha-makaronilaatikkoon, mutta kun saavuin kotiin, totesin ettei meillä ole mitään vuokaa jossa sellaisen tekisin.
Rouva Schaa (vuokraemäntä), joka muuten asuu samassa talossa kuin me, on tuntunut melko asialliselta tyypiltä tähän asti. Ainakin hän on tähän mennessä hommannut melkein kaiken mitä olen pyytänyt. Eilen hän toi meille vessaan harjan, ja tänään kun kysyin vuokaa ruuanlaittoa varten hän kävi kipaisemassa sellaisen mieheltään, joka kuulemma heidän taloudessaan hoitaa kokkauspuolen. Ja niin hän tuntuu hoitavan kaiken muunkin, etupihan puutarhurointia myöten. Kaikki huonekalut ovat tosin melko vanhoja, melkein aivan kuin ne olisi kerätty kadulta jonne ihmiset jättävät vanhoja mööpeleitään. Ainakin minun huoneen sänky natisee ja paukkuu siihen malliin, etten ihmettelisi jos se joku yö vielä romahtaisi. Mutta toisaalta, onhan se kestänyt tuossa varmaan jo ainakin 50 vuotta.
M6 ei pettänyt tälläkään kertaa: ruoka oli todella syötäväksi kelpaava, ei tosin mitään taivaallista. Otin pastaa bolognesekastikkeella ja salaatilla. Edellisistä kerroista viisastuneena olin aamulla ottanut oman vesipulloni mukaan oikeastaan kahdesta syystä. Ensimmäinen on se, että ruokalasta ei saa edes ostettua hiilihapotonta vettä. Toiseksi melko pienestä lasillisesta juomaa täytyy maksaa 0,75 euroa.
Ruokailun jälkeen löysimme tulokset ja kävi ilmi, että minut oltiin sijoitettua Grundstufeen eli alkeistasolle. Åge ja Vince ovat lukeneet saksaa kauemmin kuin minä ja se on heillä tuoreemmassa muistissa, joten heidät sijoitettiin Mittelstufeen eli ns. keskikastiin. Juuri näin sen pitikin mennä.
Jäin vielä kaupungille surffailemaan, enkä ollutkaan kotona kuin vasta vähän ennen seitsemää illalla. Tällä kertaa löysin kaupungista oikeastikin jotain hyödyllistä. Ensinnäkin löysin viimein hieman isomman kodinkoneita ja muuta elektroniikkaa sisältävän myymälän, Media Marktin. Hinnat eivät tuntuneet mitenkään erityisen ällistyttävän halvoilta, mutta kyllä ne olivat mielestäni jo hyvällä tasolla. Ostin itselleni yhden gigatavun USB-muistitikun reilulla viidellä kympillä. Enpä tiedä sitten oliko se kovinkaan halpa, kun en pääse nyt edes nettiin tekemään hintavertailua.
Onnistuin myös vajaan tunnin etsinnän jälkeen löytämään nettikahvilan, jossa pääsin tarkistamaan sähköpostit 2,60 eurolla tunnissa. Surffailun jälkeen päätin vielä etsiä hieman Aldia paremman kaupan ruokaostoksia varten. Sellaisia löytyi moniakin, kaikki olivat nimeltään Plus. Menin yhteen niistä ja pienessä marketissa tuntui olevan enemmän valikoimaa kuin Aldissa ja myös jotakin tuoretavaraa kuten lihaa. Oluttakin löytyi jopa lasipulloissa. Päätin ostaa tarpeet perinteiseen liha-makaronilaatikkoon, mutta kun saavuin kotiin, totesin ettei meillä ole mitään vuokaa jossa sellaisen tekisin.
Rouva Schaa (vuokraemäntä), joka muuten asuu samassa talossa kuin me, on tuntunut melko asialliselta tyypiltä tähän asti. Ainakin hän on tähän mennessä hommannut melkein kaiken mitä olen pyytänyt. Eilen hän toi meille vessaan harjan, ja tänään kun kysyin vuokaa ruuanlaittoa varten hän kävi kipaisemassa sellaisen mieheltään, joka kuulemma heidän taloudessaan hoitaa kokkauspuolen. Ja niin hän tuntuu hoitavan kaiken muunkin, etupihan puutarhurointia myöten. Kaikki huonekalut ovat tosin melko vanhoja, melkein aivan kuin ne olisi kerätty kadulta jonne ihmiset jättävät vanhoja mööpeleitään. Ainakin minun huoneen sänky natisee ja paukkuu siihen malliin, etten ihmettelisi jos se joku yö vielä romahtaisi. Mutta toisaalta, onhan se kestänyt tuossa varmaan jo ainakin 50 vuotta.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti
<< Home