Ulkomaanreissu
Aamulla pakkasin reppuuni kukkaron, kameran, kartan, sateenvarjon ja vesipullon. Olin päättänyt lähteä kävelyretkelle, kävelyretkelle Hollantiin. Niin ihmeelliseltä kuin se tuntuukin, Vaalsin kaupunki Hollannin puolella sijaitsee vain muutaman kilometrin päässä.
Kävelin rauhallisia teitä pitkin ja otin kuvia aina välillä. Aurinko paistoi, eikä sateenvarjolle ollut mitään käyttöä, onneksi. Ohitin matkalla Laurensbergin ja Seffentin, jotka ilmeisesti ovat jotain Aachenin asuinalueita. En meinannut edes huomata rajapyykkejä kun kävelin kahden valtion rajan yli. Tajusin vasta ohi käveltyäni pusikosta törröttävien puna-valkopylväiden mahdollisesti seisovan rajapyykkinä.
Vaals vaikutti mukavalta pikku kaupungilta. Kävelin kävelin oikeastaan vain pääkatu Maastrichterlaania pitkin. Sen varrelta löytyi paljon erilaisia kahviloita, ravintoloita, kauppoja ja muita liikehuoneistoja. Kävin katsastamassa yhden vaatekaupan, josta tuntui löytyvän tuttuja tuotemerkkejä. Eräistä Dieselin farkuista olisi saanut pulittaa 170 euroa, joten päätin vähin äänin poistua moisesta liikkeestä.
Nälkä yllätti erään pihvi/hampurilaisbaarin liepeillä. Menin sisään ja kiinalaisen näköinen hollantilainen sai myytyä minulle Hawaii-burgerin ja pullon vettä. Hintaa taisi tulla vähän päälle neljä euroa. Paikka oli muuten melko siistin oloinen, mutta henkilökunnan ja asiakkaiden tupakointi vaativat vielä ehkä hieman totuttelemista.
Minulle alkoi tulla jo ikävä kotiin ja päätin lähteä takaisin Aacheniin. Menin tietysti eri reittiä, jotta oppisin tuntemaan alueita. Hieman kyllä olisi mieli tehnyt mennä bussilla, kun kengät meinasivat rueta jo nauramaan. Motivoin itseäni sillä, että bussilla tai fillarillakaan ajaessa ei ehdi nähdä maisemia niin hyvin.
Menin kotiin Aldin, tutun lähimarketin, kautta. Päätin kuitenkin ostaa sitä kahvia sekä suodatinpaperia. Ostin tällä kertaa myös vettä, jossa ei ole hiilihappoja. Koitin kysyä myyjältä voisinko maksaa Visa Electronilla. Ilmeisesti voisin, jos muistaisin tunnusluvun. Jospa saisin sen ensiviikolla.
Ranskalainen kämppikseni saapui seitsemän pintaan illalla vanhempiensa kanssa. En ennättänyt paljon hänen kanssaan jutella ennen kuin hän jo lähtikin johonkin.
Illalla tunsin olevani enemmän Ranskassa kuin Saksassa, koska seuranani oli koko ajan 5-6 ranskalaista. Heidän mukaansa minut kutsui Estel, jonka tapasin perjantaina. Jos ymmärsin oikein, he kaikki opiskelevat ammattikorkeakoulussa, jollainen löytyy myös Aachenista. Olipa harmi etten osaa yhtään ranskaa. Kaikki heistä puhuivat tosin vähintään melko sujuvaa englantia. Kiersimme muutamia baareja, mutta emme menneet millekään klubeille, koska kaikki taisivat olla melko väsyneitä ja halusimme vain jutella. Yksi seurueen jäsenistä, Charlie, kertoi minulle että talossa, jossa hän asuu on sauna ja sitä voi vuokrata melko edullisesti. Tästä täytyy ottaa lisää selkoa myöhemmin.
Kaupungilla näimme myös kuinka saksalaiset viettävät polttareitaan. Ainakin tällä seurueella oli menopelinään traktori ja iso lava perässä bilettämistä varten. He ajoivat keskusaukiolle parkkiin ja jatkoivat siitä ilmeisesti kävellen. Myöhemmin itse sulhanen tuli meidän pöytäämme pyytämään seurueen naisilta kirjoituksia valkoisiin vaatteisiinsa. Hän kutsui kaikki meidät perheinemme hänen häihinsä. Melko kohteliasta.
Mielenkiintoinen huomio baari-illassa oli se, että olut on oikeastaan joka paikassa saman hintaista. Pieni lasillinen kustantaa kaksi euroa ja tuoppi on vähän vajaa kolme euroa. Yön tiimellyksessä kerkesin ostaa jostain myös dönerrullan. Muistaakseni olen viimeksi maistanut yhtä hyvää kebabrullaa viimeksi Kreetalla noin kymmenen vuotta sitten.
Kävelin rauhallisia teitä pitkin ja otin kuvia aina välillä. Aurinko paistoi, eikä sateenvarjolle ollut mitään käyttöä, onneksi. Ohitin matkalla Laurensbergin ja Seffentin, jotka ilmeisesti ovat jotain Aachenin asuinalueita. En meinannut edes huomata rajapyykkejä kun kävelin kahden valtion rajan yli. Tajusin vasta ohi käveltyäni pusikosta törröttävien puna-valkopylväiden mahdollisesti seisovan rajapyykkinä.
Vaals vaikutti mukavalta pikku kaupungilta. Kävelin kävelin oikeastaan vain pääkatu Maastrichterlaania pitkin. Sen varrelta löytyi paljon erilaisia kahviloita, ravintoloita, kauppoja ja muita liikehuoneistoja. Kävin katsastamassa yhden vaatekaupan, josta tuntui löytyvän tuttuja tuotemerkkejä. Eräistä Dieselin farkuista olisi saanut pulittaa 170 euroa, joten päätin vähin äänin poistua moisesta liikkeestä.
Nälkä yllätti erään pihvi/hampurilaisbaarin liepeillä. Menin sisään ja kiinalaisen näköinen hollantilainen sai myytyä minulle Hawaii-burgerin ja pullon vettä. Hintaa taisi tulla vähän päälle neljä euroa. Paikka oli muuten melko siistin oloinen, mutta henkilökunnan ja asiakkaiden tupakointi vaativat vielä ehkä hieman totuttelemista.
Minulle alkoi tulla jo ikävä kotiin ja päätin lähteä takaisin Aacheniin. Menin tietysti eri reittiä, jotta oppisin tuntemaan alueita. Hieman kyllä olisi mieli tehnyt mennä bussilla, kun kengät meinasivat rueta jo nauramaan. Motivoin itseäni sillä, että bussilla tai fillarillakaan ajaessa ei ehdi nähdä maisemia niin hyvin.
Menin kotiin Aldin, tutun lähimarketin, kautta. Päätin kuitenkin ostaa sitä kahvia sekä suodatinpaperia. Ostin tällä kertaa myös vettä, jossa ei ole hiilihappoja. Koitin kysyä myyjältä voisinko maksaa Visa Electronilla. Ilmeisesti voisin, jos muistaisin tunnusluvun. Jospa saisin sen ensiviikolla.
Ranskalainen kämppikseni saapui seitsemän pintaan illalla vanhempiensa kanssa. En ennättänyt paljon hänen kanssaan jutella ennen kuin hän jo lähtikin johonkin.
Illalla tunsin olevani enemmän Ranskassa kuin Saksassa, koska seuranani oli koko ajan 5-6 ranskalaista. Heidän mukaansa minut kutsui Estel, jonka tapasin perjantaina. Jos ymmärsin oikein, he kaikki opiskelevat ammattikorkeakoulussa, jollainen löytyy myös Aachenista. Olipa harmi etten osaa yhtään ranskaa. Kaikki heistä puhuivat tosin vähintään melko sujuvaa englantia. Kiersimme muutamia baareja, mutta emme menneet millekään klubeille, koska kaikki taisivat olla melko väsyneitä ja halusimme vain jutella. Yksi seurueen jäsenistä, Charlie, kertoi minulle että talossa, jossa hän asuu on sauna ja sitä voi vuokrata melko edullisesti. Tästä täytyy ottaa lisää selkoa myöhemmin.
Kaupungilla näimme myös kuinka saksalaiset viettävät polttareitaan. Ainakin tällä seurueella oli menopelinään traktori ja iso lava perässä bilettämistä varten. He ajoivat keskusaukiolle parkkiin ja jatkoivat siitä ilmeisesti kävellen. Myöhemmin itse sulhanen tuli meidän pöytäämme pyytämään seurueen naisilta kirjoituksia valkoisiin vaatteisiinsa. Hän kutsui kaikki meidät perheinemme hänen häihinsä. Melko kohteliasta.
Mielenkiintoinen huomio baari-illassa oli se, että olut on oikeastaan joka paikassa saman hintaista. Pieni lasillinen kustantaa kaksi euroa ja tuoppi on vähän vajaa kolme euroa. Yön tiimellyksessä kerkesin ostaa jostain myös dönerrullan. Muistaakseni olen viimeksi maistanut yhtä hyvää kebabrullaa viimeksi Kreetalla noin kymmenen vuotta sitten.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti
<< Home