Ensimmäinen päivä
Heräsin reippaana puoli yhdeksän aikaan. Heti kun tajusin mistä heräsin, muistin että olin suunnitellut käyväni kaupassa ennen puoltapäivää. Sitä ennen söin kuitenkin Martinilta saamiani eväitä ja tutkiskelin kämppää hieman tarkemmin. Kaapeista tuntuu löytyvän kaikkea tarpeellista, mutta esimerkiksi tiskiharjaa en löytänyt mistään. Ruokailuvälineitä, laseja, kattiloita ja kippoja tuntuu löytyvän ainakin ensihätään. Vessasta löytyy yllättävänkin pehmeää vessapaperia monta rullaa, mutta saippuaa tai muita tarpeellisia tököttejä sinne ei oltu varattu. Lähdin sen verran köykäisillä eväillä Suomesta, ettei saippuaa tullut pakattua ollenkaan mukaan. Siinä sitten pestiin käsiä ja vähän muutakin keittiöstä löytyneellä astianpesuaineella.
Kivenheiton päässä sijaitsee mielenkiintoinen, kovasti Lidliä muistuttava kauppa. Jos ymmärsin oikein sen mitä Martin kertoi eilen, Aldi on Saksan suurimpia kauppaketjuja ja se on perustettu ennen Lidliä. Lidl on ymmärtääkseni kopioinut toimintaperiaatteensa Aldilta. Tämähän on suomalaiselle ennenkuulumatonta, koska mistään Aldista emme ole kuulleetkaan.
Saavuttuani Aldiin luulin tulleeni Lidliin, koska niin paljon se sitä muistutti. Hintataso ei tuntunut mitenkään päätähuimaavan alhaiselta. Ehkä siellä jotain edullistakin oli, en paljon jaksanut jäädä tekemään hintavertailuja. Ostin mineraalivettä kuusi kertaa 1,5 litraa, banaaneja, appelsiinimehua, leipää, suihkusaippuaa, saippuaa ja keittiöön luuttuja. Tarkoitus oli alunperin ostaa myös kahvia, mutta ei niistä paketeista ymmärtänyt mitään ja sitä paitsi vaikuttivat aika kalliilta (kolme euroa / paketti).
Puolenpäivän aikaan lähdimme Martinin kanssa katselemaan kaupunkia. Kävimme katsomassa muutamia yliopiston rakennuksia jonka jälkeen menimme syömään "Mensaan" eli yliopistoruokalaan, joka sijaitsee lähellä tehtaan näköistä, 5000 henkeä työllistävää keskussairaalaa.
Ei ollut kovinkaan suuri yllätys, että ruoka Mensassa oli melko ala-arvoista näin suomalaisen näkökulmasta. Ranskalaisia ja paistettuja perunoita, makkaraa, vaaleata leipää - ja limsaa juomana. Salaattiakin sai pienen kipon mukaan joihinkin annoksiin. Jos halusi ottaa jotain erillisestä salaattipöydästä se maksoi 50 senttiä sataa grammaa kohti (punnitaan kassalla). Onnistuin löytämään yhden linjaston, jossa oli riisin ja ranskanperunoiden kanssa tarjolla herkkusienimuhennosta. Otin riisillä. Onnistuin Martinin avustuksella saamaan ruuan opiskelijahintaan 3,3 euroa. Halvimmat annokset taisivat olla 2,5 euron luokkaa. Vaikka oma annokseni vaikutti ulkonäkönsä puolesta aika karmealta, oli se itse asiassa ihan kelvollista.
Myöhemmin iltapäivällä pyörimme vielä keskustan alueella ja yritin kovasti pysyä kärryillä. Martin osoitti minulle muutamia kauppoja joista saa jotakin, mutta eipä niistä kovinkaan moni vielä jäänyt mieleen. Martin lähti sitten vanhempiensa luokse Kölniin viikonlopuksi ja minä jäin vielä yksin kaupungille. Ukkonenkin alkoi jyrähdellä ja sitä seurasi hyvinkin pian vesisade. Seuraavaksi alkoi armoton sateenvarjon metsästys. Kalleimmat varjot löytyivät InterSportin retkeilyosastolta. Hintaa taisi olla yli 30 euroa. Lopulta löysin sitten kompaktin varjon Mülleriltä sopuhintaan 2,95 euroa. Nappasin sieltä mukaani myös shampoota ja tiskiharjan koska kaikki tuntui olevan melko edullista.
Sateenvarjosta oli todella höytyä kun jatkoin kaupungin valloitusta vesisateessa jalat jo melko kipeänä laahustaen. Sitten sain päähäni etsiä jonkun hyvän döner-paikan (dönerkebap). Sellainen löytyikin sieltä jostain, nimeltään Efes. Palvelu oli todella ystävällistä ja ymmärtäväistä. Tilasin pitadönerin ja oluen. Minut ohjattiin oikein pöytään istumaan ja olut tuotiin siihen. Vaihdoin turkkilaisen tarjoilijan kanssa muutaman sanan saksaksi. Kun annos tuotiin pöytään se oli todellakin jotain mitä ei Suomesta en ole tottunut saamaan. Lihat ja osa höysteistä oli leivottu pitaleivän sisään. Se oli siis suljettu eikä avoin niin kuin Suomessa olen tottunut. Kyljessä oli erinomaisia kastikkeita sekä salaattia. Liha leivän sisällä oli kokolihaa, eikä jauhelihaa. Todella maistuva annos. Kun olin lähdössä tyytyväisenä pois ja menin maksamaan, minulle tarjottiin vielä teetä jälkiruuaksi. Jälkeenpäin jäi harmittamaan vain se, että taisin antaa liian vähän tippiä - noin viisi prosenttia. Ensi kerralla sitten.
Sain tänään kutsun erään Jyväskylässäkin asuneen ranskalaisen tytön luokse illanviettoon, mutta kun saavuin kämpälle päivän vesisateessa käveltyäni totesin ettei minusta ole enää tänään bilettäjäksi. Onhan tässä vielä kesää jäljellä - tai siis täällä.
Toisin kuin eilen käsitin, tänään en saanutkaan vielä uusia kämppiksiä. Ranskalaisen pitäisi tulla huomenaamulla (lauantai) ja norjalaisen ensi keskiviikkona.
Muutama asia mitkä tällä hetkellä hieman aiheuttavat harmaita hiuksia ovat fillarin, nettiyhteyden ja opiskelija-statuksen puute. Martin ei oikeastaan osannut kertoa minulle mitään yksiselitteisen hyvää tapaa käytetyn fillarin hankintaan. Katselimme netistä jotain palstoja, mutta ei tuntunut natsaavan. Ehkä sen jostain vielä piakkoin löydänkin. Kölnissä olisi jotain liikkeitä joissa myydään käytettyjä menopelejä, mutta sieltä asti hakeminen on vaivalloista ja myös kallista.
Koska en ole virallisesti RWTH:n opiskelija kuin aikaisintaan lokakuun alusta, minulla ei liene mitään mahdollisuuksia saada myöskään Semesterticketiä ennen lokakuun alkua, joka oikeuttaisi minut käyttämään yleisiä kulkuneuvoja maksutta. En myöskään saa yliopiston sähköpostitunnuksia ennen sitä, joten en pysty käyttämään alueen langatonta yliopiston nettiyhteyttä (mops). Toinen langaton vaihtoehto olisi uni-dsl, jonka peittoalue tuntuu yltävän myös tänne kämpälle. Se maksaisi ilmeisesti 20 euroa kuukaudessa. En vain tiedä kuinka saan sen käyttööni. Näistä seikoista johtuen vaihtopäiväkirjan päivitykset eivät tapahdu aivan reaaliajassa ainakaan muutamaan päivään.
Kivenheiton päässä sijaitsee mielenkiintoinen, kovasti Lidliä muistuttava kauppa. Jos ymmärsin oikein sen mitä Martin kertoi eilen, Aldi on Saksan suurimpia kauppaketjuja ja se on perustettu ennen Lidliä. Lidl on ymmärtääkseni kopioinut toimintaperiaatteensa Aldilta. Tämähän on suomalaiselle ennenkuulumatonta, koska mistään Aldista emme ole kuulleetkaan.
Saavuttuani Aldiin luulin tulleeni Lidliin, koska niin paljon se sitä muistutti. Hintataso ei tuntunut mitenkään päätähuimaavan alhaiselta. Ehkä siellä jotain edullistakin oli, en paljon jaksanut jäädä tekemään hintavertailuja. Ostin mineraalivettä kuusi kertaa 1,5 litraa, banaaneja, appelsiinimehua, leipää, suihkusaippuaa, saippuaa ja keittiöön luuttuja. Tarkoitus oli alunperin ostaa myös kahvia, mutta ei niistä paketeista ymmärtänyt mitään ja sitä paitsi vaikuttivat aika kalliilta (kolme euroa / paketti).
Puolenpäivän aikaan lähdimme Martinin kanssa katselemaan kaupunkia. Kävimme katsomassa muutamia yliopiston rakennuksia jonka jälkeen menimme syömään "Mensaan" eli yliopistoruokalaan, joka sijaitsee lähellä tehtaan näköistä, 5000 henkeä työllistävää keskussairaalaa.
Ei ollut kovinkaan suuri yllätys, että ruoka Mensassa oli melko ala-arvoista näin suomalaisen näkökulmasta. Ranskalaisia ja paistettuja perunoita, makkaraa, vaaleata leipää - ja limsaa juomana. Salaattiakin sai pienen kipon mukaan joihinkin annoksiin. Jos halusi ottaa jotain erillisestä salaattipöydästä se maksoi 50 senttiä sataa grammaa kohti (punnitaan kassalla). Onnistuin löytämään yhden linjaston, jossa oli riisin ja ranskanperunoiden kanssa tarjolla herkkusienimuhennosta. Otin riisillä. Onnistuin Martinin avustuksella saamaan ruuan opiskelijahintaan 3,3 euroa. Halvimmat annokset taisivat olla 2,5 euron luokkaa. Vaikka oma annokseni vaikutti ulkonäkönsä puolesta aika karmealta, oli se itse asiassa ihan kelvollista.
Myöhemmin iltapäivällä pyörimme vielä keskustan alueella ja yritin kovasti pysyä kärryillä. Martin osoitti minulle muutamia kauppoja joista saa jotakin, mutta eipä niistä kovinkaan moni vielä jäänyt mieleen. Martin lähti sitten vanhempiensa luokse Kölniin viikonlopuksi ja minä jäin vielä yksin kaupungille. Ukkonenkin alkoi jyrähdellä ja sitä seurasi hyvinkin pian vesisade. Seuraavaksi alkoi armoton sateenvarjon metsästys. Kalleimmat varjot löytyivät InterSportin retkeilyosastolta. Hintaa taisi olla yli 30 euroa. Lopulta löysin sitten kompaktin varjon Mülleriltä sopuhintaan 2,95 euroa. Nappasin sieltä mukaani myös shampoota ja tiskiharjan koska kaikki tuntui olevan melko edullista.
Sateenvarjosta oli todella höytyä kun jatkoin kaupungin valloitusta vesisateessa jalat jo melko kipeänä laahustaen. Sitten sain päähäni etsiä jonkun hyvän döner-paikan (dönerkebap). Sellainen löytyikin sieltä jostain, nimeltään Efes. Palvelu oli todella ystävällistä ja ymmärtäväistä. Tilasin pitadönerin ja oluen. Minut ohjattiin oikein pöytään istumaan ja olut tuotiin siihen. Vaihdoin turkkilaisen tarjoilijan kanssa muutaman sanan saksaksi. Kun annos tuotiin pöytään se oli todellakin jotain mitä ei Suomesta en ole tottunut saamaan. Lihat ja osa höysteistä oli leivottu pitaleivän sisään. Se oli siis suljettu eikä avoin niin kuin Suomessa olen tottunut. Kyljessä oli erinomaisia kastikkeita sekä salaattia. Liha leivän sisällä oli kokolihaa, eikä jauhelihaa. Todella maistuva annos. Kun olin lähdössä tyytyväisenä pois ja menin maksamaan, minulle tarjottiin vielä teetä jälkiruuaksi. Jälkeenpäin jäi harmittamaan vain se, että taisin antaa liian vähän tippiä - noin viisi prosenttia. Ensi kerralla sitten.
Sain tänään kutsun erään Jyväskylässäkin asuneen ranskalaisen tytön luokse illanviettoon, mutta kun saavuin kämpälle päivän vesisateessa käveltyäni totesin ettei minusta ole enää tänään bilettäjäksi. Onhan tässä vielä kesää jäljellä - tai siis täällä.
Toisin kuin eilen käsitin, tänään en saanutkaan vielä uusia kämppiksiä. Ranskalaisen pitäisi tulla huomenaamulla (lauantai) ja norjalaisen ensi keskiviikkona.
Muutama asia mitkä tällä hetkellä hieman aiheuttavat harmaita hiuksia ovat fillarin, nettiyhteyden ja opiskelija-statuksen puute. Martin ei oikeastaan osannut kertoa minulle mitään yksiselitteisen hyvää tapaa käytetyn fillarin hankintaan. Katselimme netistä jotain palstoja, mutta ei tuntunut natsaavan. Ehkä sen jostain vielä piakkoin löydänkin. Kölnissä olisi jotain liikkeitä joissa myydään käytettyjä menopelejä, mutta sieltä asti hakeminen on vaivalloista ja myös kallista.
Koska en ole virallisesti RWTH:n opiskelija kuin aikaisintaan lokakuun alusta, minulla ei liene mitään mahdollisuuksia saada myöskään Semesterticketiä ennen lokakuun alkua, joka oikeuttaisi minut käyttämään yleisiä kulkuneuvoja maksutta. En myöskään saa yliopiston sähköpostitunnuksia ennen sitä, joten en pysty käyttämään alueen langatonta yliopiston nettiyhteyttä (mops). Toinen langaton vaihtoehto olisi uni-dsl, jonka peittoalue tuntuu yltävän myös tänne kämpälle. Se maksaisi ilmeisesti 20 euroa kuukaudessa. En vain tiedä kuinka saan sen käyttööni. Näistä seikoista johtuen vaihtopäiväkirjan päivitykset eivät tapahdu aivan reaaliajassa ainakaan muutamaan päivään.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti
<< Home