Lounas ranskalaisittain

Yhdeksän aikaan aamulla tapasin taas ranskalaisen kämppikseni. Nyt sain jo hänen nimensä selville. Se on Vincent. Lausumisesta ei oikein tullut mitään, joten kutsun häntä Vinceksi. Hän oli eilen illalla lähtenyt etsimään vanhempiensa kanssa hotellia, mutta kaikki olivat kuulemma jo täynnä tai liian kalliita, joten hänen vanhempansa olivat yöpyneet täällä.

Päivällä Vincen vanhemmat valmistivat lounaan ja minutkin kutsuttiin pöytään. Sain siis kokea kuinka Ranskassa syödään lounasta huolimatta opiskelijakämpän karuista olosuhteista. Alkuun söimme salaattia jossa oli makaroneja ja tomaattia. Salaatin kastike oli aivan mahtavaa. Seuraavaksi pöytään tuli kahta eri kinkkua, paistettuja papuja sekä kukkakaalia. Ruokailun lomassa yritin keskustella heidän kanssaan, mutta se oli tehtävä Vincen tulkkaamana, koska he eivät puhu ollenkaan englantia tai saksaa. Varsinaisen ruuan jälkeen pöytään tuli juustoa. Jälkiruuaksi söimme Vincen äidin valmistamia pikkuleipiä ja suklaavanukasta. Tarjosin heille Fazerin Sinistä josta he tuntuivat tykkäävän.

Lounaan jälkeen lähdimme tutustumaan isolla porukalla kaupungintaloon sekä valtavaan keskiajalta säilyneeseen katedraaliin, joka oli käsittääkseni ensimmäinen kohde Saksassa, josta tuli UNESCO-suojelukohde. Varsinkin katedraali oli melko ällistyttävä sisäpuolelta. Tästäkin retkestä on kuvia, jotka saan vasta myöhemmin nettiin.

Illalla saimme uuden asukkaan opiskelijaboksiimme. Åge tulee Norjan länsirannikolta ja opiskelee arkkitehdiksi. Hän on minuakin muutaman sentin pitempi. Itsekään en mikään aivan kääpiö ole - 193 senttiä.