Päiväkirja opiskelijaelämästä Aachenissa, Saksassa lukuvuonna 2005-2006.

torstaina, syyskuuta 15, 2005

Viikko takana

Tänään taitaakin sitten tulla viikko täyteen ulkomailla. Siltä se kyllä alkaa jo tuntumaankin. On todella mieltälaajentavaa huomata, että kun suomea ei käytä enää ainakaan puhumiseen oikeastaan ollenkaan, eikä sitä oikeastaan kuulekaan missään, alkaa se kuulostamaan jotenkin ihmeelliseltä. Itseänikin on välillä alkanut naurattaa kun olen kertonut jotain suomalaisia sanontoja tai sanoja uusille kavereilleni - tietysti ihan positiivisessa mielessä. Suomalaiset sanat voivat olla niin pitkiä ja jotenkin monimutkaisia tuntuisia johtuen sijamuotoihin taivutteluista ynnä muista.

Tänään meillä oli kielikurssilla uusi opettaja, ja sitä myötä uusi ote koko hommaan. Ilmeisesti edellisellä opettajalla oli liian kova (tupakka)yskä? Tunnilla käytiin läpi myös melko vaikeita asioita, joten täytyy tsempata melko rajusti jos haluaa pysyä kärryillä.

Tänään olen ollut poikkeuksellisen väsynyt. Pohdiskelu Ågen kanssa johti diagnoosiin liian äänekkäästä sängystä, joka estää tarpeeksi syvään uneen vajoamisen. Harmi kun ei jäänyt kertausharjoituksesta yhtään korvatulppaa talteen. Onneksi pari viikkoa vaivannut melko kova yskä alkaa jo helpottaa.

Meillä ei ole asunnolla ollenkaan pyykinpesumahdollisuutta, joten tänään pakkasin pyykkini laukkuun, heitin laukun selkään ja suuntasin kulkuni kohti parin kilometrin päässä sijaitsevaa itsepalvelupesulaa. En ole koskaan aikaisemmin käyttänyt vastaavaa palvelua, mutta se tuntui toimivan melko mallikkaasti. Ensin pyykit ja pesuaine koneeseen, kaksi euroa rahastusautomaattiin, pari napinpainallusta ja odottamaan pyykkien puhdistumista. 45 minuuttia menee mukavasti vaikkaa lueskellessa uutta Langenscheidtin "Basic German Vocabularyä", jonka ostin eilen Mayersche-nimisestä suuren suuresta kirjakaupasta keskustasta.

Pyykkien peseytymistä odotellessa juttelin (englanniksi) saksalaisen miehen kanssa. Hän sanoi, että Saksan kehitys on mennyt alaspäin ainakin viimeisen vuosikymmenen ajan. Mies sanoi olevansa koulutukseltaan arkkitehti ja oli ilmeisesti menettänyt työnsä. Kuulemma verotusta ja muita kuluja nostetaan koko ajan, valtion taloudellinen ahdinko vaikuttaa kaikkiin ihmisiin. Varmasti hänen kertomassaan on suurin osa faktaa, koska olen kuullut samoja asioita oikeastaan kaikilta kolmelta saksalaiselta joiden kanssa olen jutellut. Olen myös tietenkin seurannut jonkun verran tiedotusvälineitäkin. Mies sanoi muuttavansa Hollannin puolelle, "koska siellä asiat ovat paremmin tällä hetkellä". Muistakin lähteistä olen kuullut tämän olevan melko yleistä alueella: Asutaan toisen valtion puolella ja tehdään töitä toisessa.

Illalla meidän piti alunperin lähteä Aegee:n järjestämiin bileisiin keskustaan, mutta juutuimme katsomaan Kummelia ja Studio Julmahuvia. Erityisesti jälkimmäistä oli kiva näyttää, koska siinä oli paljon sketsejä, jotka voi ymmärtää osaamatta sanaakaan suomea. "Die Kühe" eli "Ratkaisijat" oli erityisen hauska, koska siinä pilaillaan saksalaisten dekkarisarjojen kustannuksella. Heitin lisää vettä kiukaalle ja pistin Eläkeläisiä soimaan. Kyllä oli hauska nähdä miten norjalainen ja ranskalainen reagoivat humppabiiseihin. Eläkeläisten kappaleethan ovat suurimmaksi osaksi, elleivät kaikki, covereita maailmalla tunnetuista biiseistä, joten melodiat olivat hyvin tunnistettavia. Naurusta päätellen humppa teki tehtävänsä.

0 kommenttia:

Lähetä kommentti

<< Home