Kielenopiskelua ja kokkailua
Tänään oli kielikurssin ensimmäinen varsinainen opetuspäivä. Opetus alkoi jo 8.30 joten heräsimme poikain kanssa heti seitsemän jälkeen. Huolimatta aikaisesta herätyksestä myöhästyimme muutaman minuutin. Kaikki tuntui jotenkin tutulta.
Opettajana minun ryhmässä on ehkä reilut 40 vuotta elämää nähnyt saksatar. Aivan aluksi hän kysyi halusimmeko teititellä häntä vai käyttää sinuttelua. Kaikki tuntuivat haluavan sinutella, joten sovimme yhteisesti että se on ihan ok. Kurssi alkoi melko rauhallisesti, johtuen ehkä siitä, että opetuksen aloitustaso on Grundstufe eli alkeistaso. Teimme muutamia kielioppitehtäviä paperille. Tuntuivat olevan melko vaikeita myös vierustovereille. Luokassa oli ainakin kolme suomalaista, muita pohjoismaalaisia, espanjalaisia, ranskalaisia, italialaisia, puolalaisia jne.
Tunnit loppuvat puolenpäivän maissa, joten aikaa jää myös kaupungilla seikkailuun sekä muuhun toimintaan. Lounaan jälkeen tapasimme Martinin, ainoan tuntemamme paikallisen opiskelijan. Hän lähti meidän kanssamme kaupungin virastoon auttamaan asukkaaksi ilmoittautumisen kanssa. En tiedä johtuiko se siitä, että Martin oli mukana tulkkaamassa ja selvittämässä asioita, mutta kaikki tuntui sujuvan paljon jouhevammin mitä olin odottanut. Tiskillekään ei tarvinnut jonottaa. Tämä oli tosin vasta kaupungin asukkaaksi ilmoittautuminen, jonka saksalaisetkin joutuvat tekemään jos muuttavat Aacheniin. Vasta sitten, kun saamme reilun viikon päästä edes jonkinlaisen opiskelijastatuksen yliopistoon ilmoittautumisen yhteydessä, voimme mennä papereidemme kanssa "ulkomaalaisvirastolle" ilmoittautumaan maahanmuuttajiksi.
Löysimme Vincen ja Ågen kanssa liikkeen, jossa myytiin melko edullisesti astioita ja huonekaluja ynnä muuta, tiimarimaiseen tyyliin. Yritin etsiä Auflauf Formia eli astiaa jossa voisin tehdä makaronilaatikon. Tarpeeksi isoa ei löytynyt, joten jouduin tyytymään rouva Schaalta saamaani vuokaan.
Illalla tein kämpällä liha-makaronilaatikkoa ja tarjosin sitä Aldista ostetun punaviinin kera Ågelle ja Vincelle. Hyvältä maistui kuulemma. Itsekin tykkäsin, vaikka ei se ihan yhtä hyvää ollut kuin äidin valmistamana.
Illalla tuli naurettua melko railakkaasti, kun keskusteltiin poikain kanssa eri aksenteista ja hieman yritimme imitoidakin joitakin kuuluisuuksia omista maistamme. Pienenä näytteenä koitin imitoida suomalaisten autourheilijoiden käyttämää ns. rallienglantia. Ainakin naurusta päätellen se kuulosti melko autenttiselta. Tosin Vince kertoi, että Ranskassa he eivät yleensä kuule edes haastatteluja alkuperäiskielellä, koska kaikki on puhuttu päälle ranskaksi. Voi kuinka tylsää!
Opettajana minun ryhmässä on ehkä reilut 40 vuotta elämää nähnyt saksatar. Aivan aluksi hän kysyi halusimmeko teititellä häntä vai käyttää sinuttelua. Kaikki tuntuivat haluavan sinutella, joten sovimme yhteisesti että se on ihan ok. Kurssi alkoi melko rauhallisesti, johtuen ehkä siitä, että opetuksen aloitustaso on Grundstufe eli alkeistaso. Teimme muutamia kielioppitehtäviä paperille. Tuntuivat olevan melko vaikeita myös vierustovereille. Luokassa oli ainakin kolme suomalaista, muita pohjoismaalaisia, espanjalaisia, ranskalaisia, italialaisia, puolalaisia jne.
Tunnit loppuvat puolenpäivän maissa, joten aikaa jää myös kaupungilla seikkailuun sekä muuhun toimintaan. Lounaan jälkeen tapasimme Martinin, ainoan tuntemamme paikallisen opiskelijan. Hän lähti meidän kanssamme kaupungin virastoon auttamaan asukkaaksi ilmoittautumisen kanssa. En tiedä johtuiko se siitä, että Martin oli mukana tulkkaamassa ja selvittämässä asioita, mutta kaikki tuntui sujuvan paljon jouhevammin mitä olin odottanut. Tiskillekään ei tarvinnut jonottaa. Tämä oli tosin vasta kaupungin asukkaaksi ilmoittautuminen, jonka saksalaisetkin joutuvat tekemään jos muuttavat Aacheniin. Vasta sitten, kun saamme reilun viikon päästä edes jonkinlaisen opiskelijastatuksen yliopistoon ilmoittautumisen yhteydessä, voimme mennä papereidemme kanssa "ulkomaalaisvirastolle" ilmoittautumaan maahanmuuttajiksi.
Löysimme Vincen ja Ågen kanssa liikkeen, jossa myytiin melko edullisesti astioita ja huonekaluja ynnä muuta, tiimarimaiseen tyyliin. Yritin etsiä Auflauf Formia eli astiaa jossa voisin tehdä makaronilaatikon. Tarpeeksi isoa ei löytynyt, joten jouduin tyytymään rouva Schaalta saamaani vuokaan.
Illalla tein kämpällä liha-makaronilaatikkoa ja tarjosin sitä Aldista ostetun punaviinin kera Ågelle ja Vincelle. Hyvältä maistui kuulemma. Itsekin tykkäsin, vaikka ei se ihan yhtä hyvää ollut kuin äidin valmistamana.
Illalla tuli naurettua melko railakkaasti, kun keskusteltiin poikain kanssa eri aksenteista ja hieman yritimme imitoidakin joitakin kuuluisuuksia omista maistamme. Pienenä näytteenä koitin imitoida suomalaisten autourheilijoiden käyttämää ns. rallienglantia. Ainakin naurusta päätellen se kuulosti melko autenttiselta. Tosin Vince kertoi, että Ranskassa he eivät yleensä kuule edes haastatteluja alkuperäiskielellä, koska kaikki on puhuttu päälle ranskaksi. Voi kuinka tylsää!
0 kommenttia:
Lähetä kommentti
<< Home