Pankkitilin avaus
Olin varannut ajan paikalliseen pankkiin, Sparkasse Aacheniin, pari päivää aikaisemmin ja tänään menin sovittuna ajankohtana 12.15 erääseen heidän lukuisista toimistoistaan, joka sijaitsee lähimpänä meidän kämppää, tarkoituksenani sittenkin avata pankkitili. Sparkasse on paikallinen pankki ja sen palvelut ovat käytettävissä ainoastaan Aachenin kaupungissa, joten minulle ei ole mitään asiaa esimerkiksi Sparkasse Kölnin konttoriin.
Miksi sitten halusin avata tilin juuri Sparkasse Aachenissa? Itse asiassa en paljoakaan ole tutustunut muiden pankkien tarjouksiin, mutta Sparkasse tuntuu olevan melko suosittu opiskelijoiden keskuudessa. He tarjoavat opiskelijoille pakettia, jolla saa kaikki pankin palvelut käyttöön yhdellä eurolla kuukaudessa. Pakettiin kuuluu myös se tärkeä EC-kortti, joka on ilmeisesti ainoa mahdollinen kortti jolla voin ostokseni maksaa esimerkiksi Lidlissä tai Aldissa. Ne kun eivät luottokortteja tai Visa Electronia maksuvälineenä hyväksy. EC käy maksuvälineenä kaikkialla Saksassa, mutta ei ulkomailla.
Kun saavuin konttoriin, minut vastaanotti ystävällisesti, englanniksi, nuorehko pankkivirkailijatar. Heti alkuun hän yritti myydä minulle jotain toista tiliä, joka olisi maksanut 2,5 euroa kuukaudessa. Kerroin kuitenkin tarvitsevani vain tämän "yhden euron tilin" vuokraa ja laskuja sekä kaupassa maksamista varten. Kaikki sujui mainiosti ja tein myös erillisen sopimuksen verkkopankkia varten. Voin kuulemma pitää saksalaisen pankkitilini vaikka muutankin takaisin Suomeen. Ehkä siitä voisi olla jotain hyötyäkin, kun voin sen vieläpä sitten muuttaa maksuttomaksi verkkopankkitiliksi. Noin puolen tunnin kuluttua olin uuden pankkitilin onnellinen käyttäjä. Pankkikorttini toimitettaisiin minulle tosin vasta parin viikon päästä.
Pankkiselkkausten jälkeen lähdin vielä keskustaan tutustumaan paikalliseen kännykkäbisnekseen. Kävin Vodafonen ja O2:n myymälöissä utelemassa käytänteistä ja parhaista tarjouksista. Yleisestihän täällä on käytäntö se, että puhelimesta ei tarvitse alussa maksaa mitään - tai no, yhden euron. Tosin sitten pitää sitoutua maksamaan kahden vuoden ajan kuukausimaksua joka on Vodafonen tapauksessa vähintään 10 euroa kuukaudessa. Tähän saa tietysti jo puheaikaa ja tekstiviestejä kaupan päälle, joten diili olisi melko reilu jos aikoisin täällä sen kaksi vuotta viipyä. Toinen ja ehkä parempi vaihtoehto minulle olisi ostaa "prepaid-puhelin". Eli käytännössä vain ostan puhelimen ja siihen prepaid-kortin. Ja sitten vaan latailen tai ostan uusia kortteja automaateista joita löytyy täällä kadun varsilta.
Kaupunkikierroksen jälkeen kävelin kotiin Aldin kautta ja huomasin miten kätevä se EC-kortti olisi taas ollut, kun käteisvarannot olivat vaihteeksi päässeet ehtymään. Rahat riittivät yhteen pakastepizzaan, jota lähdin sitten nälissäni kotiin grillailemaan uunissamme, jonka varustepakettiin ei kuulunut ollenkaan paistopeltiä.
Miksi sitten halusin avata tilin juuri Sparkasse Aachenissa? Itse asiassa en paljoakaan ole tutustunut muiden pankkien tarjouksiin, mutta Sparkasse tuntuu olevan melko suosittu opiskelijoiden keskuudessa. He tarjoavat opiskelijoille pakettia, jolla saa kaikki pankin palvelut käyttöön yhdellä eurolla kuukaudessa. Pakettiin kuuluu myös se tärkeä EC-kortti, joka on ilmeisesti ainoa mahdollinen kortti jolla voin ostokseni maksaa esimerkiksi Lidlissä tai Aldissa. Ne kun eivät luottokortteja tai Visa Electronia maksuvälineenä hyväksy. EC käy maksuvälineenä kaikkialla Saksassa, mutta ei ulkomailla.
Kun saavuin konttoriin, minut vastaanotti ystävällisesti, englanniksi, nuorehko pankkivirkailijatar. Heti alkuun hän yritti myydä minulle jotain toista tiliä, joka olisi maksanut 2,5 euroa kuukaudessa. Kerroin kuitenkin tarvitsevani vain tämän "yhden euron tilin" vuokraa ja laskuja sekä kaupassa maksamista varten. Kaikki sujui mainiosti ja tein myös erillisen sopimuksen verkkopankkia varten. Voin kuulemma pitää saksalaisen pankkitilini vaikka muutankin takaisin Suomeen. Ehkä siitä voisi olla jotain hyötyäkin, kun voin sen vieläpä sitten muuttaa maksuttomaksi verkkopankkitiliksi. Noin puolen tunnin kuluttua olin uuden pankkitilin onnellinen käyttäjä. Pankkikorttini toimitettaisiin minulle tosin vasta parin viikon päästä.
Pankkiselkkausten jälkeen lähdin vielä keskustaan tutustumaan paikalliseen kännykkäbisnekseen. Kävin Vodafonen ja O2:n myymälöissä utelemassa käytänteistä ja parhaista tarjouksista. Yleisestihän täällä on käytäntö se, että puhelimesta ei tarvitse alussa maksaa mitään - tai no, yhden euron. Tosin sitten pitää sitoutua maksamaan kahden vuoden ajan kuukausimaksua joka on Vodafonen tapauksessa vähintään 10 euroa kuukaudessa. Tähän saa tietysti jo puheaikaa ja tekstiviestejä kaupan päälle, joten diili olisi melko reilu jos aikoisin täällä sen kaksi vuotta viipyä. Toinen ja ehkä parempi vaihtoehto minulle olisi ostaa "prepaid-puhelin". Eli käytännössä vain ostan puhelimen ja siihen prepaid-kortin. Ja sitten vaan latailen tai ostan uusia kortteja automaateista joita löytyy täällä kadun varsilta.
Kaupunkikierroksen jälkeen kävelin kotiin Aldin kautta ja huomasin miten kätevä se EC-kortti olisi taas ollut, kun käteisvarannot olivat vaihteeksi päässeet ehtymään. Rahat riittivät yhteen pakastepizzaan, jota lähdin sitten nälissäni kotiin grillailemaan uunissamme, jonka varustepakettiin ei kuulunut ollenkaan paistopeltiä.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti
<< Home