Maastrichtin sopimus
"Maastrichtin sopimus (virallisemmin Sopimus Euroopan unionista) allekirjoitettiin 7. helmikuuta 1992 Euroopan yhteisön jäsenien kesken Alankomaiden Maastrichtissa ja astui voimaan 1. marraskuuta 1993. Se syntyi tuloksena erillisistä neuvotteluista koskien talous- ja rahaliittoa ja poliittista yhteistyötä.
Sopimus johti Euroopan unionin syntyyn, euron luomiseen ja esitteli kolme peruspilaria (yhteisö, yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka ja yhteistyö oikeus- ja sisäasioissa)."
lähde: http://fi.wikipedia.org/wiki/Maastrichtin_sopimus
Maastrichtin sopimus (epävirallisemmin sopimus Maastrichtin reissusta) solmittiin suullisesti 26. - 27.11.2005 välisenä yönä noin kello 03.35 suomalaisten Erasmus-opiskelijoiden Oskarin ja Ollin kesken Saksan Aachenissa tuntemattomiksi jääneiden saksalaisten järjestämissä kotibileissä jossain päin kaupungin lounaisosaa ja astui voimaan välittömästi. Se syntyi Ollin yllättävästä ehdotuksesta ja tuloksena erillisistä sekavista neuvotteluista koskien aikatauluja ja muita matkajärjestelyjä.
Sopimus johti Oskarin osalta ensimmäisen reissun syntyyn Maastrichtin kaupunkiin, tämän kirjoituksen luomiseen ja esitteli hänelle neljä italialaista naishenkilöä (Silvian, Valentinan, Paulan ja Lucian).
Sunnuntaina hyppäsin bussiin kello 12.30 kotona Süsterfeldissä. Olin luvannut olla kello 12.45 päärautatieasemalla ja tiesin myöhästyväni. Tiesin myös, että paikalle oli luvannut tulla neljä italialaista naishenkilöä, joten en ollut yhtään huolissani siitä että minua jouduttaisiin odottelemaan. Saavuin rautatieasemalle noin 20 minuuttia myöhässä ja paikalla olivat jo Olli sekä kaksi italialaisista: kahta jouduttiin vielä hetki odottelemaan.
Toisillemme esittäydyttyämme ja hetken niitä näitä turistuamme pääsimme viimein liikkeelle ja siirryimme lähimmälle bussipysäkille. Vilkaisu bussiaikatauluun ja onneksemme huomasimme että seuraava bussi, linja numero 420, lähtisi Maastrichtia kohti viiden minuutin kuluttua. Sää oli kalsean viileä ja kadut lumisohjon peitossa. Tässä vaiheessa muistin, että olin perjantai-iltana lainannut äskettäin ostamiani hanskoja suomalaiselle Jennille lumisodan tuoksinnassa ja ne olivat vielä sillä tiellään. Ostettuamme kolme kappaletta 13,50 euroa maksaneita kahden hengen meno-paluu-lippuja istuimme viimein lämpimässä bussissa. Matkaan meni kaiken kaikkiaan vähän vajaa tunti.
Maastrichtissa sää oli vieläkin huonompi kuin Aachenissa. Meitä tervehdittiin heti iloisesti räntäsateella. Lunta ei näkynyt juuri missään. Kylmä oli kaikesta huolimatta. Näin asemalla kolme opiskelijan näköistä tyttöä, jotka olivat sonnustautuneet hupaisan näköisiin asuihin. Kysyin eräältä heistä, olisivatko he mahdollisesti opiskelijoita. Tyttö selvitti, että he ovat ensimmäisen vuoden opiskelijoita paikallisessa yliopistossa ja "joutuvat" pitämään asujaan neljän kuukauden ajan kaikissa opiskelijabileissä. Eli vaikutti hieman vastaavalta menettelyltä kuin Suomessa käytettävät opiskelijahaalarit. Kuvaa en kerennyt valitettavasti ottamaan, kun olimme jo menossa toiseen suuntaan.
Aluksi missiona oli löytää paikallinen turisti-info ja sieltä kartan ostaminen. Myöhemmin kuitenkin totesimme, että kaupunki on sen verran pieni ettei me mitään karttoja tarvittaisikaan. Näin jälkeenpäin tarkistettuna Wikipedia näyttäisi väittävän, että kaupungissa olisi 122 tuhatta asukasta. Paljon mahdollista, mutta melko pieneltä kylältä se silti vaikutti.
Kolusimme muutamassa tunnissa keskustan kävelykadun liikkeitä, söimme joka paikassa myytävänä olleita, herkullisia Waffeleita eli vohveleita, kävimme katsastamassa Maas-joen eräältä sen ylittävältä sillalta sekä tutustuimme juuri kaupungintalon edustalle avattuihin joulumarkkinoihin Glühweinia eli glögin tapaista lämmintä viinipohjaista juomaa hörpiskellen. Markkinoita ympäröivät kävelykadut kuhisivat ihmisiä ja katutaiteilijabändit soittelivat iloista mutta ei niin kovin korkeatasoista musiikkia. Eräällä italialaisista oli päähänpinttymänä ostaa saappaat eräästä kenkäkaupasta ja sinne saatiinkin tuhlattua osapuilleen 240 (6 kertaa 40) minuuttia. Itse kävin tosin sillä aikaa tekemässä tehokkaita pistokäyntejä lähipuoteihin. Löysin yhdestä liikkeestä kaksi ihan päälläpidettäväksi kelpaavaa t-paitaa yhteishintaan 10 euroa.
Vähän illemmalla kävimme Maasin varrella istumassa tovin eräässä kuppilassa. Paikka oli todella hiljainen eikä siellä ollut kuin muutamia asiakkaita -- italialaisille oli jotenkin vaikeaa jäädä sinne juurikin sen takia. Tuli taas todettua, että kun Hollannissa tilaa pienen oluen, saa todellakin sitä mitä tilaa: Heinekenia kokonaiset kaksi desilitraa. Olen kyllä törmännyt vastaaviin tilavuuksiin Aachenissakin, mutta se on aina jotenkin niin huvittavaa. Baijerilaiset nauraisivat varmasti tuollaisille "lasten tuopeille" vieläkin makeammin. Siellä päin Saksaa kun isot tuopitkin taitavat olla lähempänä kokonaista litraa.
Tuopposten jälkeen lähdimme vielä kävelemään yhä kylmenevään ja pimenevään Maastrichtiin. Pitihän ne joulumarkkinat kaikkine maailmanpyörineen ja valoineen nähdä vielä pimeällä. Sitä paitsi yksi italialaisista halusi välttämättä löytää Coffee Shopin eli ravintolan tapaisen paikan josta voi ostaa kannabis-tuotteita. Markkinathan olivat pimeällä ihan komeaa katseltavaa ja yllätykseksemme paikalle oli rakennettu myös pienehkö kaukalo luistelemista varten. Hetken aikaa heidän kaatuiluaan seurattuamme panin merkille, että ihmiset tuntuivat olevan todella innoissaan tästä mahdollisuudesta. Positiivinen huomio oli se, että tytöillekin oli isketty oikeat hokkarit jalkaan kaunoluistimien sijaan.
Reittitiedustelu yhdeltä ihmiseltä riitti ja suunnistimme italialaisten johdolla markkinoilta kohti vähän syrjäisempää katua ja erästä Coffee Shopia. Menimme kaikki sisälle ihan mielenkiinnosta ja jäin odottamaan Ollin sekä kahden italialaisen kanssa pöytään, kun kaksi muuta menivät jonnekin toiseen huoneeseen ostamaan haluamiaan tuotteita. Viereisessä pöydässä käärittiin sätkää ja olin tuntevinani että muista pöydistä meihin luotiin hieman epäileviä katseita. Kieltämättä tunsinkin itseni vähän turistiksi. Hetken kuluttua nainen tuli kysymään meiltä haluaisimmeko jotain juomista. Hieman yllätyin, koska eihän siellä mitään juomista tainnut olla myytävänä -- ainakaan alkoholipitoisia. Antaessamme kielteisen vastauksen, meidät käskettiin ystävällisesti poistumaan; kavereita ei saanut jäädä odottelemaan. Toiset tulivatkin jo hetken päästä perässä ulos ja olimme valmiita lähtemään takaisin bussiasemalle ja kotiin.
Menomatka Aacheniin sujui ongelmitta leppoisan keskustelun merkeissä. Matkan ja koko päivän aikana yritin opetella niin paljon italiaa kuin mahdollista ja muutamia käyttökelpoisia sanoja ja sanontoja sainkin painettua mieleeni. Hollantia en oppinut yhtään, mikä ei varmaankaan kovin iso menetys ollut.
lisää kuvia reissulta
Sopimus johti Euroopan unionin syntyyn, euron luomiseen ja esitteli kolme peruspilaria (yhteisö, yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka ja yhteistyö oikeus- ja sisäasioissa)."
lähde: http://fi.wikipedia.org/wiki/Maastrichtin_sopimus
Maastrichtin sopimus (epävirallisemmin sopimus Maastrichtin reissusta) solmittiin suullisesti 26. - 27.11.2005 välisenä yönä noin kello 03.35 suomalaisten Erasmus-opiskelijoiden Oskarin ja Ollin kesken Saksan Aachenissa tuntemattomiksi jääneiden saksalaisten järjestämissä kotibileissä jossain päin kaupungin lounaisosaa ja astui voimaan välittömästi. Se syntyi Ollin yllättävästä ehdotuksesta ja tuloksena erillisistä sekavista neuvotteluista koskien aikatauluja ja muita matkajärjestelyjä.
Sopimus johti Oskarin osalta ensimmäisen reissun syntyyn Maastrichtin kaupunkiin, tämän kirjoituksen luomiseen ja esitteli hänelle neljä italialaista naishenkilöä (Silvian, Valentinan, Paulan ja Lucian).
***
Sunnuntaina hyppäsin bussiin kello 12.30 kotona Süsterfeldissä. Olin luvannut olla kello 12.45 päärautatieasemalla ja tiesin myöhästyväni. Tiesin myös, että paikalle oli luvannut tulla neljä italialaista naishenkilöä, joten en ollut yhtään huolissani siitä että minua jouduttaisiin odottelemaan. Saavuin rautatieasemalle noin 20 minuuttia myöhässä ja paikalla olivat jo Olli sekä kaksi italialaisista: kahta jouduttiin vielä hetki odottelemaan.
Toisillemme esittäydyttyämme ja hetken niitä näitä turistuamme pääsimme viimein liikkeelle ja siirryimme lähimmälle bussipysäkille. Vilkaisu bussiaikatauluun ja onneksemme huomasimme että seuraava bussi, linja numero 420, lähtisi Maastrichtia kohti viiden minuutin kuluttua. Sää oli kalsean viileä ja kadut lumisohjon peitossa. Tässä vaiheessa muistin, että olin perjantai-iltana lainannut äskettäin ostamiani hanskoja suomalaiselle Jennille lumisodan tuoksinnassa ja ne olivat vielä sillä tiellään. Ostettuamme kolme kappaletta 13,50 euroa maksaneita kahden hengen meno-paluu-lippuja istuimme viimein lämpimässä bussissa. Matkaan meni kaiken kaikkiaan vähän vajaa tunti.
Maastrichtissa sää oli vieläkin huonompi kuin Aachenissa. Meitä tervehdittiin heti iloisesti räntäsateella. Lunta ei näkynyt juuri missään. Kylmä oli kaikesta huolimatta. Näin asemalla kolme opiskelijan näköistä tyttöä, jotka olivat sonnustautuneet hupaisan näköisiin asuihin. Kysyin eräältä heistä, olisivatko he mahdollisesti opiskelijoita. Tyttö selvitti, että he ovat ensimmäisen vuoden opiskelijoita paikallisessa yliopistossa ja "joutuvat" pitämään asujaan neljän kuukauden ajan kaikissa opiskelijabileissä. Eli vaikutti hieman vastaavalta menettelyltä kuin Suomessa käytettävät opiskelijahaalarit. Kuvaa en kerennyt valitettavasti ottamaan, kun olimme jo menossa toiseen suuntaan.
Aluksi missiona oli löytää paikallinen turisti-info ja sieltä kartan ostaminen. Myöhemmin kuitenkin totesimme, että kaupunki on sen verran pieni ettei me mitään karttoja tarvittaisikaan. Näin jälkeenpäin tarkistettuna Wikipedia näyttäisi väittävän, että kaupungissa olisi 122 tuhatta asukasta. Paljon mahdollista, mutta melko pieneltä kylältä se silti vaikutti.
Kolusimme muutamassa tunnissa keskustan kävelykadun liikkeitä, söimme joka paikassa myytävänä olleita, herkullisia Waffeleita eli vohveleita, kävimme katsastamassa Maas-joen eräältä sen ylittävältä sillalta sekä tutustuimme juuri kaupungintalon edustalle avattuihin joulumarkkinoihin Glühweinia eli glögin tapaista lämmintä viinipohjaista juomaa hörpiskellen. Markkinoita ympäröivät kävelykadut kuhisivat ihmisiä ja katutaiteilijabändit soittelivat iloista mutta ei niin kovin korkeatasoista musiikkia. Eräällä italialaisista oli päähänpinttymänä ostaa saappaat eräästä kenkäkaupasta ja sinne saatiinkin tuhlattua osapuilleen 240 (6 kertaa 40) minuuttia. Itse kävin tosin sillä aikaa tekemässä tehokkaita pistokäyntejä lähipuoteihin. Löysin yhdestä liikkeestä kaksi ihan päälläpidettäväksi kelpaavaa t-paitaa yhteishintaan 10 euroa.
Vähän illemmalla kävimme Maasin varrella istumassa tovin eräässä kuppilassa. Paikka oli todella hiljainen eikä siellä ollut kuin muutamia asiakkaita -- italialaisille oli jotenkin vaikeaa jäädä sinne juurikin sen takia. Tuli taas todettua, että kun Hollannissa tilaa pienen oluen, saa todellakin sitä mitä tilaa: Heinekenia kokonaiset kaksi desilitraa. Olen kyllä törmännyt vastaaviin tilavuuksiin Aachenissakin, mutta se on aina jotenkin niin huvittavaa. Baijerilaiset nauraisivat varmasti tuollaisille "lasten tuopeille" vieläkin makeammin. Siellä päin Saksaa kun isot tuopitkin taitavat olla lähempänä kokonaista litraa.
Tuopposten jälkeen lähdimme vielä kävelemään yhä kylmenevään ja pimenevään Maastrichtiin. Pitihän ne joulumarkkinat kaikkine maailmanpyörineen ja valoineen nähdä vielä pimeällä. Sitä paitsi yksi italialaisista halusi välttämättä löytää Coffee Shopin eli ravintolan tapaisen paikan josta voi ostaa kannabis-tuotteita. Markkinathan olivat pimeällä ihan komeaa katseltavaa ja yllätykseksemme paikalle oli rakennettu myös pienehkö kaukalo luistelemista varten. Hetken aikaa heidän kaatuiluaan seurattuamme panin merkille, että ihmiset tuntuivat olevan todella innoissaan tästä mahdollisuudesta. Positiivinen huomio oli se, että tytöillekin oli isketty oikeat hokkarit jalkaan kaunoluistimien sijaan.
Reittitiedustelu yhdeltä ihmiseltä riitti ja suunnistimme italialaisten johdolla markkinoilta kohti vähän syrjäisempää katua ja erästä Coffee Shopia. Menimme kaikki sisälle ihan mielenkiinnosta ja jäin odottamaan Ollin sekä kahden italialaisen kanssa pöytään, kun kaksi muuta menivät jonnekin toiseen huoneeseen ostamaan haluamiaan tuotteita. Viereisessä pöydässä käärittiin sätkää ja olin tuntevinani että muista pöydistä meihin luotiin hieman epäileviä katseita. Kieltämättä tunsinkin itseni vähän turistiksi. Hetken kuluttua nainen tuli kysymään meiltä haluaisimmeko jotain juomista. Hieman yllätyin, koska eihän siellä mitään juomista tainnut olla myytävänä -- ainakaan alkoholipitoisia. Antaessamme kielteisen vastauksen, meidät käskettiin ystävällisesti poistumaan; kavereita ei saanut jäädä odottelemaan. Toiset tulivatkin jo hetken päästä perässä ulos ja olimme valmiita lähtemään takaisin bussiasemalle ja kotiin.
Menomatka Aacheniin sujui ongelmitta leppoisan keskustelun merkeissä. Matkan ja koko päivän aikana yritin opetella niin paljon italiaa kuin mahdollista ja muutamia käyttökelpoisia sanoja ja sanontoja sainkin painettua mieleeni. Hollantia en oppinut yhtään, mikä ei varmaankaan kovin iso menetys ollut.
lisää kuvia reissulta
1 kommenttia:
Mies reissailee siellä vähän ahkerammin kuin minä täällä. En käyny toistaseksi kuin yhdellä reissulla, mutta tilanne tulee kyllä muuttumaan. Suunnitelmia on :D.
Kannabikseen törmää täälläkin yhtenään. Ei sitä osaa ajatella mitenkään huumeena enää, kun makea savu saattaa leijailla nenään niinkin epäilyttävissä narkkareiden suosimissa paikoissa, kuten esimerkiksi yliopiston kahvilassa keskellä päivää.
En tiedä, miten homma Saksassa on, mutta täällä se on laitonta lähinnä nimellisesti. Siihen törmää joka paikassa ja bileisiin on turha edes mennä kuvitellen, ettei makea savu vähintään jossain vaiheessa iltaa leijaile jostain suunnasta. Erilaiset kulttuurit, ei kai sitä voi taas kerran muuta sanoa.
Lähetä kommentti
<< Home