In anti-memoriam

Kun tapasimme ensimmäisen kerran, oli kuuma, aurinkoinen päivä loppukesästä. Siitä huolimatta olit pukeutunut mustaan.

Kun keskustelin kanssasi ensimmäisen kerran, olin niin häkeltynyt etten ymmärtänyt sanaakaan. Puhuit saksaa.

Tein kanssasi jo heti ensitapaamisella sinunkaupat, siitäkin huolimatta että olit ainakin kaksinverroin minua vanhempi.

Musta puki sinua poikkeuksellisen hyvin: sinulla oli myös saman väriset hiukset sekä hampaat. Huumorisi oli myös kovin tummaa: esimerkiksi itsemurhat olivat mielestäsi kovin hupaisia.

Naurusi teki minuun heti ensikuulemalta vaikutuksen. Aina kun aistin tupakkaröhinäisen kikattelusi, en tiennyt pitäisikö itkeä, nauraa vai oksentaa.

Tapailimme kerran viikossa. Joillakin viikoilla ilmoitit kuitenkin että olit estynyt, ja tunsin itseni petetyksi.

Kerran otit lapsesi mukaan tapaamiseemme; olin syystäkin järkyttynyt. Et tehnyt sitä enää toista kertaa.

Heti alusta alkaen aloit vaatia minua kirjoittamaan sinulle kerran viikossa. En kuitenkaan jaksanut aina ja olit minuun silminnähden pettynyt.

Tapailin myös siinä sivussa nuorempaa, vaaleampaa ja hieman iloisempaa naista, joka hänkin pukeutui ajoittain mustaan. Suhdettamme kesti kuitenkin vain kuusi viikkoa.

Joskus harvoin kun kirjoitin sinulle jotakin, sain kirjoitukseni takaisin heti seuraavalla tai sitä seuraavalla viikolla. Vielä kummallisempaa oli se, että antamaani paperiin oli kirjoitettu yleensä punaisella kynällä lisäyksiä, joita en kuitenkaan kyennyt tulkitsemaan.

Tapaamisissamme keskustelimme kiivaastikin muun muassa miesten ja naisten tasa-arvosta, politiikasta ja leppoisemmistakin aiheista kuten ruuanlaitosta. Kaikki ajatuksesi tuntuivat kuitenkin kovin feministisiltä ja kyynisiltä.

Kun syksy tuli, sen toisen naisen jäätyä pois kuvioista, aloimme tapailemaan useammin. Välillä minusta tuntui, että tapaamme kyllä liiankin usein.

Ajoittain en saanut sinua mielestäni edes öisin. Näin sinusta painajaisia.

Suhteemme ajautui kriisiin muutaman kuukauden jälkeen. Sinä et ilmestynyt tapaamisiimme enää, ja joskus kävi niin ettei kumpikaan meistä tullut sovittuun tapaamiseen.

Puhuin sinusta ihmisille paljon, yleensä negatiivissävytteisesti. Kuulin, että myös sinä olit alkanut puhumaan minusta ilkeitä asioita selkäni takana.

En tiedä edes haluaisitko nähdä minua enää. Minä en halua ainakaan nähdä sinua.

Löysin itselleni jo toisen. Virallistamme suhteemme ehkä jo ensi kuussa.

Voisinpa jo unohtaa sinut B. Dörfer.