Heikunkeikun

Kesäkuu alkoi iloisesti räkätaudilla ja sitä onkin jatkunut viime tiistaista aina näihin päiviin saakka. Olen ollut käytännössä sisällä kohta viikon ajan, lukuunottamatta paria kauppareissua ja yhtä pokeri-iltaa kavereiden luona Hollannissa. Eivätpä säätkään ole olleet sellaisia että olisi mahdottomasti ulos kaivannut.

Eilen vietettiin siis melko monissa valtioissa helluntaita, mutta täällä ne vain bileet jatkuvat. Nyt on menossa joku helluntaimaanantai. Ota näistä selvää. Mikään paikka ei tunnu olevan auki [paitsi P]. Eivät edes dönerin veistäjät, joten puhutaan siis todellisesta pyhästä. Saksan wikipedian mukaan päivästä on tehty myös Ruotsissa vapaapäivä vuonna 2005. Pystyykö kukaan vahvistamaan?

*

Kämppikseni yllättivät tänä aamuna (lue: puoli kahden aikoihin) pyytämällä minua kanssaan syömään aamupalaa. Olipa taas hyvä mahdollisuus todeta, kuinka vaikeaa saksan puhuminen voikaan joskus olla. Nähdäkseni ymmärrän puhuttua saksaa kuitenkin paremmin kuin koskaan.

Nyt samaiset kämppikset pyysivät minua naapuritalon "kerrokseen 11", jossa meillä on ollut usein tapana kokoontua, juoda kahvia/olutta/teetä, pelata pelejä ja sen sellaista. Hauskimpia ja ehkä kielenoppimiseni kannalta parhaita leikkejä on ehdottomasti ollut yksi, jossa jokaisen otsaan laitetaan lappu, johon on kirjoitettu jokin henkilö tai esine, siten että asianomainen ei itse tiedä kuka tai mikä hän on. Sitten pelin edetessä jokaisella on mahdollisuus vuorollaan kysyä kysymyksiä itsestään, joihin voi vastata vain kyllä tai ei. Jos vastaus on "kyllä", saa aina kysyä uuden kysymyksen. Muuten vuoro siirtyy seuraavalle. Voittaja on luonnollisesti hän, joka arvaa ensimmäisenä kuka tai mikä hän on.

Esimerkiksi: Olenko fiktiivinen? Kyllä. Olenko tuttu TV:stä? Kyllä. Olenko Jack Bauer. Et.

Yhdessäkin pelissä olin jo aivan tuskissani, kun tiesin että olen tunnettu, fiktiivinen, naispuolinen, tv-hahmo, punatukkainen, skandinaavinen, ruotsalainen ja tosi vahva. Iski jotenkin vihaksi: enhän minä tunne mitään ruotsalaisia tv-tähtiä. Nyt nämä saksalaiset ovat kyllä käsittäneet väärin. Silti väittivät kiven kovaa, että kyllä sä sen tiedät.

Sitten lamppu syttyi pääni päällä, ja vaikkei ollut oma vuoronikaan, aloin lauleskelemaan Här kommer Pippi Långstrump tjolahopp, tjolahej, tjolahoppsan sa.

Ja kaikki nauroivat. Totesivat sitten, että saksaksi se on Pippi Langstrumpf. Minä tietysti siihen, että Suomeksi se on Peppi Pitkätossu, ja taas kaikki nauroivat.

*

Lisätään nyt vielä Ruotsiin liittyen jotain. Huoneessani ennen asunut ja syksyllä takaisin muuttava tyttö oli unelmoinut, että huoneeseensa muuttaisi Noah, pitkä, vaalea, komea ruotsalainen. Oli se varmaan karmea pettymys, kun kämppikset lähettivat kuvan ja sanoivat vielä uuden asukkaan tulevan Suomesta. No saipahan ainakin melko komean, vaalean maalauksen huoneeseensa.