Plussa ja linkkusveitsi: Laskutoimitus

Aamulla, kukonlaulun aikoihin herätessämme (just joo), monikaan meistä ei varmaankaan muistanut olevansa Liechtensteinissa. Hektinen valtiosta-toiseen-rytmi saa aikaan sen, että jokaisena aamuna pitää hetkisen aikaa miettimän, missä sitä onkaan edellinen yö tullut nukuttua. Ja kenen kanssa.

Aamupahoinvoinneista selvittyämme, olimme melko valmiita jättämään minivaltion ja siirtymään pohjoiseen suuren Bodenjärven rannalle. Sitä ennen täytyi kuitenkin hoitaa pari asiaa.

Ensin kävimme hieman käppäilemässä Liechtensteinin pääkaupungissa, Vaduzissa. Turisteja, busseja ja turistibusseja oli joka paikka täynnä. Bongattuamme passeja leimaavan sinisen kopin jonkinlaiselta keskusaukiolta ja saatuamme muutamaa Sveitsin frangia vastaan leimamme, poistuimme melko nopeasti paikalta.

Seuraavaksi halusimme ajaa ylös vuorille nähdäksemme remontissa olevan Liechtensteinin prinssin linnan. Tai emme me sitä välttämättä remontissa olisi halunneet nähdä, mutta oli se aika huvittavan näköistä kun vanhan linnan kyljessä on nostokurki viriteltynä rakentajien avuksi. Eikö tuollaista vanhaa linnaa pitäisi kunnioittaa sen verran, että sitä korjattaisiinkin vain alkuperäisillä menetelmillä?

Kuten kartasta pystyy hyvin näkemään, Bodensee eli Bodenjärvi eli Sveitsin, Saksan ja Itävallan yhteinen Bodomjärvi on monta kertaa Liechteinsteinia isompi pinta-alaltaan. Tämä ei tietystikään tarkoita sitä, että järvi olisi mitenkään erityisen suuri. Eikä myöskään sitä, että olisimme jäämässä järven rannalle yöksi telttailemaan.

Hieman kaupasta eväitä ostettuamme siirryimme nauttimaan lämpimän, mutta maksullisen auringon paisteesta. Portilla ilman paitaa kekkuloiva rantavahti vaati meiltä muutaman euron maksun rannan ja uima-altaan käyttämisestä. Kun pääsimme sisälle, uima-allas osoittautui polven korkeutta matalammaksi, keltaisella vedellä täytetyksi lastenaltaaksi, eikä rannalla ollut edes hiekkaa tai kunnollista paikkaa pulahtaa järveen uimaan. Emme kuitenkaan antaneet tämän häiritä vaan asetuimme mukavaan asentoon nurmelle. Huolimatta siellä täällä huutelevista teineistä ja pääni yläpuolella surraavista öttiäisistä, olin kohta unessa.

Auringon paisteessa nukkuminen ei ole välttämättä kaikken mukavinta puuhaa, varsinkaan jos lämpötila lähentelee 40:ää astetta eikä tuule juuri ollenkaan. Enkä oikeastaan tajua miksi sitä tulee aina joskus harrastettua. Vielä enemmän hämmetystä aiheuttivat herätessäni kuumottavat jalkani. Niin, taisi se aurinkorasva unohtua sieltä jaloista. Ja juuri kun olin jonkun kanssa jutellut siitä, että jotkut miehetkin hankkiutuvat eroon mm. jalkakarvoituksestaan, en voinut enää muuta kuin toivoa, että tällä iällä jo melko reheväksi kasvaneet säärikarvani olisivat vielä pystyneet pelastamaan jalkani varmalta ihosyövältä ja amputoinnilta. Toiveikkaissa tunnelmissa hyppäsimme saun... autoon ja muutaman tunnin ajomatkan jälkeen olimme Luzernissa (Lucerne) (katso kartta).

Kun olimme päässeet hostellille ja saaneet auton parkkeerattua, lähdimme miltei välittömästi kävelemään kohti keskustaa. En ollut kuullut kaupungista aikaisemmin, mutta se tuntui olevan täynnä hyvin säilyneitä historiallisia ja romanttisia rakennuksia. Muiden muassa tämä kuvassa näkyvä Euroopan vanhin puusilta Kapellbrücke (1333), joka tosin oli tuhoutunut lähes täysin tulipalossa vuonna 1993. (Kiva 660-vuotissynttärilahja.) Sillalla olisi ollut lähes täydellinen paikka sanoa jotain, ja sen jälkeen koputtaa puuta, mutta en keksinyt mitään järkevää.

Luzern oli ehdottomasti Sveitsin Jyväskylä, hienoine vesistömaisemineen, yöllä mahtavasti loistavine valoineen ja siltoineen. Onhan se myös sijainniltaan Sveitsissä melko keskeinen. Kaupunki vaikutti siltä, että siitä voisi jopa pitää. Asukkaitakin mukavat 58000.

Illasta suuri osa meni edukkaan ravintolan etsimiseen keskustasta, mutta koska sellaista ei löytynyt, päätimme syödä sitten ainakin kunnon maisemalla, ja istuuduimme aivan veden äärelle melko hintavaan ravintolaan. Tarjoilijan toimitettua laskun, tajusimme, että pizzat olivat 20 Sveitsin frangin luokkaa, eli euroissa noin tuhannesosalla Kapellbrücken iästä vuonna 1973 kerrottuna.

Korkeasta hinnastaan huolimatta, tai ehkä juuri siksi, pizzat maistuivat ja maisemat olivat hienot. Siirryimme vielä varovaisesti Luzernin yöhön seuraamaan jalkapallo-ottelua Italia-Ghana. Hostellille paluusta ei ole enää selkeitä muistikuvia, mutta luulen sen tapahtuneen ennen puolta yötä. Noin kaksikymmentä henkeä vetävä hostellihuone toivotti minut kuitenkin tervetulleeksi vienolla kuorsauksellaan. En usko, kirvelevistä jaloistani huolimatta, kovinkaan monta sekuntia kuluneen peiton heittämisestä päälleni aivojeni siirtymisestä täydelliseen lepotilaan.