Viimeistely
Tämän tekstin kirjoittamista en ole odottanut, mutta nyt se on kuitenkin tehtävä. Kulunut vuosi tuntuu menneen todella nopeasti, mutta toisin kuin tavallisesti, edellisestä vuodesta on päässä muistoja ehkä enemmän kuin viidestä aikaisemmasta vuodesta yhteensä. Olen siis elänyt melkoisen antoisaa aikaa ja saavuttanut paljon, jos siis unohdetaan ne opintoviikot. Vaikeuksia on ollut; rahat ovat olleet vähissä ja kielikin on mennyt solmuun monta kertaa. Kaikesta on kuitenkin selvitty. Joskus selviämiseen meni kuitenkin kaksikin kokonaista päivää.
Laadin 8.9.2005 matkallani tänne tavoitelistan vuoden ajalle. Se sisälsi neljä kohtaa: kielitaidon, opiskelun, matkustelun ja ihmissuhteet:
Laadin 8.9.2005 matkallani tänne tavoitelistan vuoden ajalle. Se sisälsi neljä kohtaa: kielitaidon, opiskelun, matkustelun ja ihmissuhteet:
Tavoite 1 - Kieli:Tämän toteutumisesta voi olla montaa mieltä. Ehkä asetin tavoitteen liiankin korkeaksi. En todellakaan pystyisi opiskelemaan saksaksi ainakaan kovin tehokkaasti tällä hetkellä, mutta kielitaitoni on petraantunut niin paljon, että pystyn keskustelemaan saksalaisten kanssa jo melko sujuvasti hieman syvällisemmistäkin asioista. Ymmärrän tietysti puhetta paljon enemmän kuin mitä itse pystyn tuottamaan.
Oppia ymmärtämään, puhumaan ja kirjoittamaan saksaa sillä tasolla, että pystyn opiskelemaan/työskentelemään saksankielisessä ympäristössä. Saksankielentaito: hyvä.
Kuinka saavutan:
Pyrin käyttämään saksaa joka päivä. Luen saksalaisia aikakauslehtiä, kirjoja ja julkaisuja. Katson (pakostakin?) saksankielisiä ohjelmia televisiosta. Ensimmäiselle lukukaudelle en valitse saksaksi luennoituja kursseja, paitsi kielikurssit. Keväällä pyrin ottamaan myös saksaksi luennoitavia kursseja.
Tavoite 2 - Opiskelu:Opintosuorituksia tuli lopulta vain 38:n ects-pisteen verran koko vuodelta, joten tahti ei ole ollut todellakaan huikeaa. Kuitenkaan kaikki se mitä täällä olen oppinut, ei näy todellakaan opintopisteinä. KELA:n tätien kanssa joutunee vielä kanan jos toisenkin kynimään ennen kuin selviän tästä vuodesta ilman opintotuenpalautuslomakkeen täyttelyä.
Saan opintosuorituksia vähintään sen verran, että voin nostaa opintotukea. En stressaa liikaa opintojen takia.
Kuinka saavutan:
Niin kuin tähänkin asti.
Tavoite 3 - Matkustelu:Kaikki maat, jotka olivat ensisijaisina tavoitteina tulivat todellakin nähdyksi. Tsekinmaassa kävin myös pyörähtämässä, mutta Italia, Espanja ja Slovakia ovat edelleenkin kokematta. Sitä vastoin kävin myös Sveitsissä ja Liechtensteinissa.
Käyn vuoden aikana ainakin seuraavissa Euroopan maissa: Hollanti, Belgia, Luxemburg, Ranska, Itävalta. Toivottavasti myös seuraavissa: Italia, Espanja, Tsekki, Slovakia.
Kuinka saavutan:
Koitan olla tuhlaamatta rahaa turhanpäiväisyyksiin ja säästän niitä reissaamiseen. Olisi myös hienoa jos saisi kerättyä jonkun porukan, jolla voisi lähteä reissun päälle.
Tavoite 4 - Ihmissuhteet:Tämä jää tietysti vielä nähtäväksi, mutta minulla on vahva tunne, että olisin ainakin erittäin tervetullut vierailemaan monien ihmisten luona joihin olen täällä tutustunut. Ja aion sen tehdäkin. Ympäri Eurooppaa siis.
Ystävystyä muutamiin ulkomaalaisiin ihmisiin siten, että ystävyyssuhde kestää pitempään kuin vaihtokauden ajan.
Kuinka saavutan:
Olemalla avoin oma itseni.
***
Kun Suomesta aikoinani lähdin tänne päin hiihtämään, mitään ei tarvinnut tehdä viimeistä kertaa, koska tiesin palaavani vielä takaisin. Nyt ovat asiat hieman toisin. Olen ainakin viikon ajan pannut merkille muutamia tekemiäni päivittäisiä askareita sekä mielitekoja, joita en todennäköisesti kykene enää Suomessa ollessani toteuttamaan. Muutamia juttuja tehdessäni olen sitä vastoin iloinnut ajatuksesta, että kohta olisin takaisin kotona Suomessa.
Minua suretti viimeisen dönerin nauttiminen Mr. Kebap -ravintolassa, jonka tarjoilija oli niin iloinen kuullessaan pitäväni heidän dönereitään Aachenin parhaina ja siksi tulleen heille nauttimaan viimeisen ateriani, että tarjosi minulle oluen omasta palkastaan.
Ikävöimään pistävät toki myös kaikkien suurenmoisten oluiden helppo ja edullinen saatavuus. Olen yrittänyt koko vuoden juoda olutta niin paljon varastoon kuin olen kerennyt, mutta vieläkään en ole saanut siitä tarpeekseni, eikä vyötärölläkään näy siitä edes minkäänlaista muistoa.
Todella harmillista on myös jättää asuinsija, joka on ensinnäkin jo kolmen eri valtion rajalla, ja josta löytyvät todella hyvät sekä edulliset kulkuyhteydet koko Eurooppaan. 19 euron lennoista Berliiniin voinee haaveilla Suomessa, mutta maksoi se sitten sieltä käsin mitä tahansa, tulen sen matkan varmasti vielä lähitulevaisuudessa tekemään.
Ravintoloita ja kuppiloita tulen aivan varmasti kaipaamaan. Ehkä eniten niissä pöytiintarjoilua ja asiakkaiden huomioon ottamista. Myös suhteellisen edullisia hintoja sekä hienoa tunnelmaa. Känniörveltäjiä ei näy baareissa, eikä niiden ulkopuolella. Tai sitten ihmiset vain käyttäytyvät paremmin humaltuessaan. Tähän voi olla vaikeaa totutella takaisin Härmässä.
Kumma kyllä, tulen varmasti kaipaamaan myös saksan kieltä. Tätä nykyä sitä alkaa olla jo sen verran hauskaa kuunnella ja oppia lisää, että katsoisin jopa mielelläni joskus saksaksi dupattuja elokuvia. Tähän ongelmaan löytyy onneksi lääkkeitä Suomestakin, ja minua odottaa jo monta saksaa puhuvaa opiskelijaa Jyväskylässä.
Suomessa luulen antavani arvoa melko lailla kaikkien yleisten tilojen ja ilmeisesti tätä nykyä jo ravintoloidenkin savuttomuudelle. Sitä vastoin Saksaan verrattuna turhan tiukka alkoholipolitiikka nostanee karvat pystyyn, vaikka en silti osaa sanoa onko se hyvä vai huono asia. Saksasta vapaampaa alkoholilainsäädäntöä kun saanee hakea.
Suomessa odotan todella paljon sitä, että pääsen jälleen kerran opiskelemaan juuri sillä tavalla kuin se minua miellyttää. Kaikki hoituu kätevästi netissä tenttiin ilmoittautumisia myöten, ja niissäkin tilaisuuksissa on sitten aikaa vastata kaikkiin kysymyksiin, kun kyseessä eivät ole nopeuskirjoituskilpailut. Turha lienee edes mainita, että odotan kampusalueen ruokaravintoloiden mahtavaa tarjontaa. Selitinkin jo eilen tohkeissani vietnamilaiselle kämppikselleni, mitä on poronkäristys ja kuinka hyvälle se maistuu. Kaveri ei tiennyt edes mikä on poro, joten taisi olla turha vaiva.
Kaupassakäynti Suomessa voi olla myös erityisen nautinnollista, kun tietää tarkalleen mitä tarvitsee ja mistä sitä löytyy. Kassallakaan ei tarvitse kiirehtiä liikaa ja voi vaikka jutella jotain mukavia kassaneidin kanssa.
Tietysti voisin kirjoittaa sata ja yksi kohtaa täällä ja Suomessa olon eroista, mutta laiskuuteni ei anna periksi, varsinkaan kun olen jo aika monta kohtaa merkinnyt aikaisemmin. Sitä paitsi se olisi kirjoitettava loppuun vasta palattuani Suomeen, koska ajalla on tunnetusti tapana kullata muistot. Enkä kuitenkaan muistaisi kaikkea oleellista.
Minua suretti viimeisen dönerin nauttiminen Mr. Kebap -ravintolassa, jonka tarjoilija oli niin iloinen kuullessaan pitäväni heidän dönereitään Aachenin parhaina ja siksi tulleen heille nauttimaan viimeisen ateriani, että tarjosi minulle oluen omasta palkastaan.
Ikävöimään pistävät toki myös kaikkien suurenmoisten oluiden helppo ja edullinen saatavuus. Olen yrittänyt koko vuoden juoda olutta niin paljon varastoon kuin olen kerennyt, mutta vieläkään en ole saanut siitä tarpeekseni, eikä vyötärölläkään näy siitä edes minkäänlaista muistoa.
Todella harmillista on myös jättää asuinsija, joka on ensinnäkin jo kolmen eri valtion rajalla, ja josta löytyvät todella hyvät sekä edulliset kulkuyhteydet koko Eurooppaan. 19 euron lennoista Berliiniin voinee haaveilla Suomessa, mutta maksoi se sitten sieltä käsin mitä tahansa, tulen sen matkan varmasti vielä lähitulevaisuudessa tekemään.
Ravintoloita ja kuppiloita tulen aivan varmasti kaipaamaan. Ehkä eniten niissä pöytiintarjoilua ja asiakkaiden huomioon ottamista. Myös suhteellisen edullisia hintoja sekä hienoa tunnelmaa. Känniörveltäjiä ei näy baareissa, eikä niiden ulkopuolella. Tai sitten ihmiset vain käyttäytyvät paremmin humaltuessaan. Tähän voi olla vaikeaa totutella takaisin Härmässä.
Kumma kyllä, tulen varmasti kaipaamaan myös saksan kieltä. Tätä nykyä sitä alkaa olla jo sen verran hauskaa kuunnella ja oppia lisää, että katsoisin jopa mielelläni joskus saksaksi dupattuja elokuvia. Tähän ongelmaan löytyy onneksi lääkkeitä Suomestakin, ja minua odottaa jo monta saksaa puhuvaa opiskelijaa Jyväskylässä.
Suomessa luulen antavani arvoa melko lailla kaikkien yleisten tilojen ja ilmeisesti tätä nykyä jo ravintoloidenkin savuttomuudelle. Sitä vastoin Saksaan verrattuna turhan tiukka alkoholipolitiikka nostanee karvat pystyyn, vaikka en silti osaa sanoa onko se hyvä vai huono asia. Saksasta vapaampaa alkoholilainsäädäntöä kun saanee hakea.
Suomessa odotan todella paljon sitä, että pääsen jälleen kerran opiskelemaan juuri sillä tavalla kuin se minua miellyttää. Kaikki hoituu kätevästi netissä tenttiin ilmoittautumisia myöten, ja niissäkin tilaisuuksissa on sitten aikaa vastata kaikkiin kysymyksiin, kun kyseessä eivät ole nopeuskirjoituskilpailut. Turha lienee edes mainita, että odotan kampusalueen ruokaravintoloiden mahtavaa tarjontaa. Selitinkin jo eilen tohkeissani vietnamilaiselle kämppikselleni, mitä on poronkäristys ja kuinka hyvälle se maistuu. Kaveri ei tiennyt edes mikä on poro, joten taisi olla turha vaiva.
Kaupassakäynti Suomessa voi olla myös erityisen nautinnollista, kun tietää tarkalleen mitä tarvitsee ja mistä sitä löytyy. Kassallakaan ei tarvitse kiirehtiä liikaa ja voi vaikka jutella jotain mukavia kassaneidin kanssa.
Tietysti voisin kirjoittaa sata ja yksi kohtaa täällä ja Suomessa olon eroista, mutta laiskuuteni ei anna periksi, varsinkaan kun olen jo aika monta kohtaa merkinnyt aikaisemmin. Sitä paitsi se olisi kirjoitettava loppuun vasta palattuani Suomeen, koska ajalla on tunnetusti tapana kullata muistot. Enkä kuitenkaan muistaisi kaikkea oleellista.
***
En mahda sille mitään, että välillä elän hieman menneisyydessä ja mietin tekemiäni virheitä. Toisaalta se on tärkeää, että ei tekisi samoja virheitä uudestaan, mutta niissä turhaan rypeminen ei tietysti aiheuta muuta kuin masennusta. Se on kumma, että tässä loppuaikoina on vasta tullut herättyä ajattelemaan, mitä kaikkea olisikaan voinut tehdä toisin täällä olonsa aikana.
Näin yleisesti ottaen voin sanoa, että en kadu yhtä ainutta asiaa, jonka olen täällä tehnyt. Ennemmin voisi sanoa, että kadun joitakin tekemättä jääneitä asioita. Tutustuttuani vasta tässä viimeisten viikkojen aikana todella mukaviin saksalaisiin, olen alkanut katumaan, ettei tullut aikaisemmin yritettyä enemmän kommunikointia heidän kanssaan. Tietysti muiden ulkomaalaisten kanssa tanssahtelu on antanut minulle ehkä paljon enemmän mieltä avartavia kokemuksia, kuin mitä se pelkästään saksalaisten kanssa pyöriessä olisi mahdollisesti jälkeensä jättänyt.
Alussa tietysti oli vaikeaa kielen kanssa, ja englannin puhuminen oli liian helppoa. Sitä kadun ehkä yli kaiken. Nyt kun lopussa huomaa, miten nopeasti kieltä alkoi oppimaan, kun sitä, ja vain sitä alkoi käyttämään joka päivä, on olo vähän kuin vangilla, joka puoli vuotta istuttuaan todettiin syyttömäksi ja vapautettiin. Olo on iloinen, mutta silti syö miestä rotan lailla.
Näin yleisesti ottaen voin sanoa, että en kadu yhtä ainutta asiaa, jonka olen täällä tehnyt. Ennemmin voisi sanoa, että kadun joitakin tekemättä jääneitä asioita. Tutustuttuani vasta tässä viimeisten viikkojen aikana todella mukaviin saksalaisiin, olen alkanut katumaan, ettei tullut aikaisemmin yritettyä enemmän kommunikointia heidän kanssaan. Tietysti muiden ulkomaalaisten kanssa tanssahtelu on antanut minulle ehkä paljon enemmän mieltä avartavia kokemuksia, kuin mitä se pelkästään saksalaisten kanssa pyöriessä olisi mahdollisesti jälkeensä jättänyt.
Alussa tietysti oli vaikeaa kielen kanssa, ja englannin puhuminen oli liian helppoa. Sitä kadun ehkä yli kaiken. Nyt kun lopussa huomaa, miten nopeasti kieltä alkoi oppimaan, kun sitä, ja vain sitä alkoi käyttämään joka päivä, on olo vähän kuin vangilla, joka puoli vuotta istuttuaan todettiin syyttömäksi ja vapautettiin. Olo on iloinen, mutta silti syö miestä rotan lailla.
***
Tämä blogi on ollut mielestäni kätevä julkaisu- ja yhteydenpitoväline, tunteidenpurkualusta, päiväkirja ja kaikkea niiden väliköistä. Sivusto vastaanotti tähän päivään mennessä 12000 sivulatausta ja noin 7000 uniikkia vierailijaa. Blogilistan kautta tilaajia oli parhaimmillaan viisitoista. Olen hämmentynyt siitä, että niin monia kiinnosti lukea seikkailuistani viimeisen vuoden aikana. Olen kiitollinen kaikille uskollisille lukijoille, kommentoijille ja kanssablogaajilleni. Teidän ansiostanne jaksoin kirjoittaa tämän sadannenkin kirjoituksen.
Vaihtopäiväkirja vaihtaa nyt maisemaa. Suosittelen teidänkin tekemään samoin hyvin väliajoin.
Vaihtopäiväkirja vaihtaa nyt maisemaa. Suosittelen teidänkin tekemään samoin hyvin väliajoin.
1 kommenttia:
Tunnistan tekstistä samoja juttuja, mitä itsekin mietin. Esimerkiksi asioiden hoitamisen helppous Suomessa, kielen ikävöinti, liika englannin käyttäminen alussa ja muitakin.
Itse ajattelin vielä postata pari kertaa kertoakseni fiilareista Suomessa. Tee sama. Ois hauska lukee onko nekin samanlaisia niin Espanjasta kuin Saksastakin palattua.
Palle kuittaa tällä kertaa jo Otaniemestä.
Lähetä kommentti
<< Home