Päiväkirja opiskelijaelämästä Aachenissa, Saksassa lukuvuonna 2005-2006.

tiistaina, elokuuta 22, 2006

Kotona Berliinissä

Lauantaina oli taas asumuksen vaihto edessä. Pakkasin aamupäivällä tavarani ja poistuin Fernandon luota kohti Potsdamer Platzia. Olin kuullut edellisiltana, että siellä, Sony Centerin liepeillä voisi käyttää ilmaiseksi langatonta nettiyhteyttä, joten halusin mennä sitä kokeilemaan, ihastellakseni samalla myös hienossa säässä patsastelevia pilvenpiirtäjiä.

Olin sopinut tapaamisen seuraavan majoittajani kanssa hänen luoksensa iltakuuden kieppeille, ja saavuin laukkujeni kanssa hänen ovelleen. Fernandon ja kumppaneiden kanssa oli tullut höpöteltyä lähinnä englantia, joten nyt oli tarkoitus tehdä parannus, aloittaa välittömästi saksalla ja pitäytyä siinä vaikka mikä tulisi. Näytti siltä, että olin saapunut juuri oikeaan paikkaan, sillä heti alkuun selvisi, että työkseen "Scully" opettaa saksaa maahanmuuttajien lapsille.

Emme ehtineet kovin kauaa vanheta hänen asunnollaan. Scully pyysi minut mukaansa kaupungin laidalle Rock am Hafen -musiikkitapahtumaan ja samalla tapaamaan hänen kavereitaan. Lähdin tietysti ehdottomasti mukaan.

Aluksi saksan puhuminen tuntui tökkivän todella pahasti, mutta kiitos kärsivällisen opettajan ja myöhemmin illalla ehkä myös oluen, pystyin kohta kommunikoimaan jo melko sujuvasti paikallisten kanssa, huolimatta kohtaamastani ajoittaisesta hauskasta Berliinin murteesta, berlinerischistä. Ainakin kaikki Scullyn kaverit tuntuivat olevan todella mukavaa porukkaa ja ottivat minut mukaan illanviettoonsa kuin vanhan tuttavan.

Ilta meni todella mukavasti. Tajusin jossain vaiheessa, että myös sana "kippis" tulee melko varmasti saksasta tai jostain muusta kielestä suomeen, koska Saksassa "kipp es" sanotaan, kun on tarkoitus tuhota koko pullo tai loput juomasta kertahuikalla.

Joskus ennen aamun valkeamista matkustimme takaisin kotiin kätevästi U-Bahnilla, ja Scullyn luo tuli yöpymään myös eräs leppoisa müncheniläinen näyttelijä. Myös Scullyn hyvä ystävä "Coca" lyöttäytyi samaan matkaan. Hassuista lempinimistään huolimatta, olivat he erityisen lämminhenkistä porukkaa, ja sanoessani että menimme kotiin, tunsin myös samoin.

Sunnuntaiaamuna nautimme neljän hengen voimin parvekeaamiaista hyvin nukutun yön jälkeen. Muikeahkosta katerista eli katzenjammerista eli kapulasta huolimatta olo oli sen verran tasoittunut puolenpäivän maissa, että päätimme lähteä Cocan ja Scullyn kanssa Potsdamiin, aivan Berliinin kupeessa sijaitsevaan kaupunkiin johon myös minulla olisi aikoinaan ollut mahdollisuus lähteä vaihtoon.

150000:n asukkaan Potsdam on erityisen tunnettu sinne rakennettujen linnojen ja kauniiden puistojen ansiosta. Nähtyä tuli muun muassa Fredrik II Suuren rakennuttama linna Sanssouci sekä ympäröivästä puistosta löytyviä lukuisia muita linnoja, rakennuksia ja patsaita. Oikein kaunis alue.

Coca oli löytänyt jostain vanhan kirjan, jossa oli valtava määrä lasten runoja ja loruja kirjoitettu berlinerischiksi, ja ottanut sen mukaansa. Rallattelimme loruja ja neureskelimme niille pitkin päivää aina junassa, metrossa tai raitiovaunussa istuessamme ja aiheutimme siten yleistä pahennusta missä ikinä liikuimmekaan.

Illalla kotiin palattuamme, Scully sai uuden vieraan Ranskasta ja lähdimme kaikki yhdessä elokuviin. Tarkoitus oli ollut mennä katsomaan paljon kehuja saanut saksalainen Das Leben der Anderen, mutta leffateatterin nettisiivuilla oli ollut joku virhe, eikä sitä enää sinä iltana oltaisi esittämässäkään. Päätimme sitten mennä katsomaan Almodóvarin Volverin, joka ainakin noin saksaksi katsottuna, ja ehkä johtuen melko rankasta väsymyksestäni, meni aika lailla ohi. Elokuvissa käynti maksoi 8,3 euroa, joten ei se nyt kovin halpaa ollut tuollakaan.

Maanantaiaamuna jäin yksin kotiin, kun Scullyn vieras oli lähtenyt takaisin Ranskaan ja hän itse töihin. Scully oli hämmästyksekseni jättänyt minulle avaimen asuntoonsa saatekirjeen kera, jossa käskettiin minua olemaan kuin kotonani. Tämän johdosta tiskasin astiat, kävin kaupassa ja kokkasin illalla pastaa.

Myöhemmin Scullyn ystävät Sofie ja Coca liittyivät seuraamme ja vietimme yhdistettyä elokuva- ja peli-iltaa. Katselimme piirroselokuvaa, koska kaikkihan pidämme niistä, ja ehkä myös siksi, että minäkin ymmärtäisin jotain melko yksinkertaisten juonenkäänteiden sekä kielen takia. Elokuvan jälkeen halusin siirtää ranskalaiselta kämppikseltäni oppimani loistavan korttipelin myös Berliinin seudulle, joten pelasimme muutaman tunnin Corsican Battlea, joka osoittautuikin melko vaaralliseksi peliksi pelata kolmen pitkäkyntisen tytön kanssa. Pelissä kun joutuu välillä lyömään kännynsä korttipinon päälle yhtäaikaisesti muiden kanssa.

Minun piti lähteä jo neljän pintaan tiistaiaamuna, joten en halunnut tuhlata viimeisiä tuntejani Berliinissä nukkumalla. Emäntäni vieraskoreus venyi äärimmilleen, kun hän valvoi kanssani aina lähtööni asti.

Jos lähteminen kaupungista edellisellä reissulla oli vaikeaa, oli se nyt monta kertaa vaikeampaa. Olisin ollut melkein valmis myöhästymään lentokoneesta, ja jäämään vielä viikoksi. Mutta sitten lähteminen olisi ollutkin taas vaikeampaa ja vaikeampaa ja kohta olisin varmaankin huomannut jääneeni sinne lopullisesti. Ei huono idea sekään tietysti, mutta järki voitti taas kerran.

"Maasta sinä olet tullut", säpsähdin välillä mietiskelemään lentokoneen renkaiden iskeytyessä Maastrichtin kentän pintaan, "maahan sinun pitää jälleen palaaman".

2 kommenttia:

Blogger Oskari kommentoi...

Siis olettaen, että tarkoitat nyt Berliiniä ihan yleisesti, niin suosittelisin että hankkiudut joidenkin paikallisten seuraan ja menet vain mukana.

Jos nyt jotain pitää mainita niin ainakin sellainen klubi oli kiva kun Sage Club. En tosin tiedä onko niillä uima-allas enää toiminnassa syyskuun lopussa.

Ja tuskin mitkään yleiset nähtävyydet enää kiinnostavat, jos olet jo kerran niin monesti käynyt. Mutta tiesitkö New Berlin Magazinen järjestämistä kierroksista? Mulla ovat olleet ainakin loistavia.

23 elokuuta, 2006 17:20  
Blogger Olabade kommentoi...

Oli positiivista lueskella kokemuksistasi Saksassa. Oltiin kavereiden kanssa Berliinissä elokuun alku, ja heti rupes valokuvamuisti kelaamaan paikkoja läpi. Ruma, mutta kaunis kaupunki jätti vielä paljon nähtävää ensi kerralle.

06 tammikuuta, 2007 23:32  

Lähetä kommentti

<< Home