Päiväkirja opiskelijaelämästä Aachenissa, Saksassa lukuvuonna 2005-2006.

keskiviikkona, toukokuuta 31, 2006

Ilta saksalaisessa opiskelijakommuunissa

Sain viimein aikaiseksi järjestää pienimuotoiset tupaantulijaiset. Onhan tässä uudessa tullut asuttua jo kohta kolme kuukautta.

Opiskelija-asuntolakompleksi Gut Kullen tarjosikin yllättävän loistavat puitteet illanviettoon pientä korvausta vastaan. Varasin naapuritalon alakerrassa sijaitsevan saunan käyttöömme iltayhdeksästä alkaen. Saunalla menikin sitten aina puoleenyöhön asti.

Kun varasin saunaa Sauna AG:ltä eli saunayhdistykseltä, tuli sen edustaja tietenkin näyttämään minulle kaikki tilat etukäteen, ja selittämään saunan käytön aina saapumisesta loppusiivouksiin asti. En vain sattunut sinä päivänä olemaan kovin puheliaalla tuulella, joten kun tämä innokas tyttö selitti, kuinka saunan kiukaalle heitetään vettä, kuuntelin vain kiltisti ja nyökkäilin.

Kun sitten olimme saaneet käytännön asiat selviksi, siirryimme vielä toimihenkilön toimistoon (hänen huoneeseensa) hoitamaan paperityöt pois alta. Tietojärjestelmään piti tietysti syöttää tiedot uudesta käyttäjästä, ja sainkin aivan oman henkilökohtaisen viisinumeroisen koodin, jolla pääsisin saunatiloihin aina halutessani. Koodi pitäisi syöttää lukijalaitteeseen myös saunalta poistuttaessa.

Lisäksi minun piti täyttää lomake, jossa muiden muassa tunnustin saaneeni ohjeet oikeaoppiseen saunan käyttöön ja myönsin tietäväni, että alkoholin vaikutuksen alaisuudessa saunominen ei olisi sallittua. Tässä vaiheessa naurahdin ääneen, ja tyttö tietysti katsoi minua kysyvänä. Kun selitin, että kyllä me Suomessa ainakin juodaan olutta saunomisen yhteydessä, huomasin hänen kasvojensa valahtavan punaiseksi. – A-ai sä tulet Suomesta? Hymyilin vain ymmärtävästi.

Saunan varusteluun kuuluvalla, ehkä 70-luvulta peräisin olevalla jääkaapilla oli siis käyttöä. Olin varannut siihen saunojille korillisen Bitburgeria, jonka kävin kätevästi edellisenä päivänä ostamassa naapuritalon Getränke AG:sta, eli juomayhdistyksestä.

Saunan jälkeen osa porukasta häipyi kotiin, mutta toisten kanssa jäimme vielä viettämään iltaa paikalliseen KänGuruh-baariin, jonka toiminnasta vastaa, mikäs muu kuin KänGuruh AG, Kenguruyhdistys.

Kengurussa uskaltauduimme välillä juttelemaan jopa paikallistenkin kanssa. Itse kävin kiittämässä saunasta tiskin takana sattumalta häärännyttä saunatoimihenkilötyttöä, joka iloissaan kippisteli kanssani ja sanoi tarkastavansa sitten aamulla että kaikki paikat ovat kunnossa.

Myös Netzwerk AG:llä, eli tietoverkosta vastaavalla yhdistyksellä oli oma edustajansa paikalla, joka tuli myös juttelemaan kanssani eräästä tietoverkkoon liittyvästä ongelmasta joka minulla on.

Kun muutamat saksalaiset tajusivat, että paikalla on suomalaisia, alkoi välittömästi puhe Eurovision-laulukilpauluista, ja siitä kuinka onnellisia he ovatkaan Suomen voitosta. Kivahan se oli kuulla että nämä tyypit olivat ottaneet missiokseen äänestää Suomen edustajaa niin paljon kuin mahdollista. He eivät kuitenkaan ilmeisesti liittyneet millään tavalla Musik AG:n toimintaan.

Siirryimme sitten jostain syystä vielä kämpälleni jatkoille. Olivathan kyseessä sentään tuparini. Pitihän se, juuri puheenaiheena ollut Suomen esityskin sitten katsoa muutaman kerran, volyymi tietysti lähes tapissa. Puoli neljän aikaan aamulla alakerran naapuripariskunta tuli aamutakit päällä koputtamaan ovelleni. Pyysivät kainosti, josko voisimme vähän rauhoittua. Ymmärsin yskän, pyytelin anteeksi ja heitin vieraani ulos. – Ensi kertaan!

maanantaina, toukokuuta 29, 2006

Ruoka tai kuri

Ah, enpä muistanutkaan liha-makaronilaatikon olevan näin hyvää.

– Riippuu tietysti vähän, et mitä siihen laittaa
.

Joskus aikoinani lyhensin tämän sanahirviön liha-ronilaatikoksi. Koiramme nimi oli muuten Roni, mutta se ei liity tähän millään tavalla, enkä saanut väännettyä tästä muutenkaan mitenkään hauskaa tekstiä, joten antaa olla.

Matkustin taas kauas koleaan pohjoiseen. Kymmeneksi päiväksi. Sinne 12 tuntia, ja sieltä yhdekän päivän kuluttua toiset 12 tuntia takaisin päin matkattuani, muistin vasta tämän ruokalajikkeen olemassaolon pitkän tauon jälkeen. Tähän saattoi vaikuttaa se tosiseikka, että kyseistä laatikkoa ei ollut määränpäässä tällä kertaa ollenkaan tarjolla. Syödä sain kyllä muutamaan otteeseen niin paljon, että ylitin monta kertaa olettamani halkeamispisteen, kiitos äidin.

Tässä siis ohje kuinka tehdä perustäydellistä liha-makaronilaatikkoa, jonka uusavutonkin osaa, jos vain haluaa. Terveiset Pallelle Valenciaan, jossa syödään tosin hieman mausteisempia pöperöitä.

Annoskoko on yhdelle isohkolle, nälkäiselle opiskelijalle illaksi tai pariksi.

Mitä tarvitset:
  • toimivan uunin (niin, älä naura, ei kaikilla ole)
  • uunivuoan (tästä puhumattakaan)
  • siivilän (makaronien kuivatteluun)
  • aikaa noin vartin valmisteluun ja tunnin odotteluun
  • ruoka-aineita
    • yksi iso sipuli
    • rypsi- tai oliiviöljyä
    • noin 250g makaronia
    • jauhelihaa noin 300g - 400g (naudan- on parempi kuin sian-)
    • lihaliemikuution (ei kasvis- eikä kana-! Paketissa yleensä lehmän/sonnin kuva)
    • mausteita: suolaa, mustapippuria, paprikajauhetta [, aromisuolaa, ...]
    • soija-kastiketta (ei pakollinen)
    • juustoa [raasteena] (ei pakollinen)
Sitten itse toimenpiteet:
  1. Ota kaikki tarvittavat jo valmiiksi esille.
  2. Laita uuni lämpenemään 200 celciusasteeseen ja katso ettei siellä sisällä ole mitään oravia isompia liikkuvia objekteja.
  3. Pistä paistinpannu kuumenemaan levylle ja kattila, jossa vettä pari litraa, toiselle.
  4. Kuori ja pilko sillä aikaa sipuli hienoksi.
  5. Pannu alkaa olla sopivan lämmin kun et kärsi pitää sormea noin sentin korkeudelta pannun pinnasta. Voit alkaa paistamaan jauhelihaa. Tässä vaiheessa voit laittaa jo levyn hieman miedommalle lämmölle. Esim asteikolla 1-6 neloselle. Sekaan on myös hyvä heittää loraus öljyä.
  6. Kun jauheliha alkaa olla puolittain ruskeaa, on aika heittää joukkoon sipulipilkkeet.
  7. Tässä vaiheessa heitä kattilaan teelusikallinen suolaa. Voit laittaa sinnekin hieman öljyä.
  8. Kun vesi kiehuu kattilassa, heitä sinne makaronit. Voit keitellä ihan rauhassa ilman kantta, mutta katso kellosta tarkasti aikaa, koska tässä on yksi kriittisimmistä vaiheista. Makaronit eivät saa vettyä liikaa. Jos ohjeessa sanotaan, että ne ovat valmiita 8 minuutissa, niin keitä korkeintaan 6-7 minuuttia. Tämä siksi, että makaronien tulee pystyä imemään nestettä vielä uunissa ollessaankin tai ruoka on miltei pilalla.
  9. Tässä vaiheessa on aika valmistella taikaliemi. Kuumenna mikrossa tai paistolevyllä 0,5 litraa vettä kiehuvaksi. Lisää lihaliemikuutio joukkoon ja auta sitä liukenemaan hieman hämmentämällä. Taikaliemi on valmis.
  10. Muista möyhiä jauheliha-sipulisekoitusta välillä ettei se pääse palamaan liikaa. Jos jauheliha alkaa olla jo hyvin paistunutta (aivan ruskeaa), voit laittaa levyn ykköselle tai nostaa koko pannun levyltä.
  11. Lisää mausteet pannulle. Hieman suolaa, mustapippuria ja paprikaa. Soija-kastike antaa hyvän säväyksen. Jos tykkäät valkosipulista, niin sitä vaan joukkoon, mutta ei liikaa. Sekoittele vielä hieman.
  12. Uunivuoka pitäisi vielä voidella. Itse käytän tähän raakasti aina pientä voinokaretta, mutta kai se ihan öljyämälläkin menisi. Tärkeintä kuitenkin, että se tulee voidelluksi jollain rasvaisella (älä kuitenkaan käytä koneöljyä tai muita ei-syötäviä aineita).
  13. Kun kello on soinut ja makaronit ovat valmiina, kaada ne äkkiä siivilään ja valele kylmällä vedellä.
  14. Lopuksi sotke kaikki ainekset (makaronit, jauheliha-sipuli ja taikaliemi) voideltuun vuokaan. Tärkeää: nesteen pinnan vuoassa pitää olla tarkalleen kiinteän tavaran ylärajoilla, siten että kaikki peittyvät juuri ja juuri nesteeseen, mutta ei aivan. Jos taikaliemi ei riitä peittämään koko satsia, tässä hyvä vinkki: Valuta hanasta hieman kuumaa vettä paistinpannulle ja liottele siitä vielä loputkin mausteet, ja kaada ne vuokaan. Jatka tätä toimenpidettä niin kauan kuin on tarvetta.
  15. Sitten vuoka uunin keskiosiin lepäilemään noin tunnin ajaksi. Huom. On hyvä käydä vilkuilemassa välillä uuniin, esim. 45 minuutin kohdalla, ja jos pinnalla olevat makaronit näyttävät palavan liikaa, voit nostaa vuoan uunista ja möyhiä sekoitusta hieman, ja laittaa sitten vuoan takaisin uuniin vielä hetkeksi. Tässä vaiheessa pinnalle voi lisätä myös hieman juustoraastetta. Tämän kohdan aikana voit tiskata, pestä pyykkiä ja imuroida niin ruokakin maistuu sitten paremmalle.
  16. Valmiin laatikon erottaa siitä, että nesteen määrä laatikon pohjalla on häviävän pieni. Jos nestettä kuitenkin esiintyy runsaasti, olet todennäköisesti laittanut sitä alunperinkin liikaa, tai olet mokannut kohdan 8. Tämä korjautuu kuitenkin osittain sillä, että kun laatikko on kokonaan jäähtynyt on ylimääräinen neste haihtunut pois, ja uudelleenlämmitettynä ruoka pääsee oikeuksiinsa.
Hyvää ruokahalua!

Onko sinulla jotain vakioruokaa, jonka opit esim. kotona, ja jota teet usein? Lukisin mielelläni ohjeita kommenttilaatikosta tai blogistasi.

Koleaa keskustelua


Ein Mann aus dem Norden
– Hallo.
– Hallo.
– Woher kommst du?
– Aus Finnland.
– Kühl.
– Wirklich.
*
Mies pohjoisesta
– Moi.
– Moi.
– Mistä sä tulet?
– Suomesta.
– Viileetä.
– Todella.

tiistaina, toukokuuta 09, 2006

Oi aikoja

Täsmällisyys. Sitä sanaa lukion fysiikan opettaja jaksoi minulle toistaa joka kerta myöhästyessäni tunnilta. Taisipa samaisen opinahjon viimeisessä todistuksessa seisova numeerinen arviointi ko. oppiaineen osalta olla laskenut ainakin yhdellä pykälällä juurikin näitten myöhästymisten takia.

Olin palaamassa maanantaiselta leffareissultani keskustasta. Kävimme katsomassa Tomppa Cruisen tähdittämän Mission Impossible 3:n. Saksaksi ääninäyteltynä tietysti. Itse asiassa olin ensimmäistä kertaa täällä ollessani elokuvissa.

Kotoisiin elokuvateattereihin verrattuna kokemus oli kaikkea muuta kuin pettymys. Penkit olivat mukavia istua, jalkatilaa oli enemmän kuin tarpeeksi ja valkokangaskin oli niin iso että päätä piti käännellä. Hinnallakaan iltaa ei saatu pilattua. Maanantaisin opiskelijat maksavat leffalipusta 4,4 euroa. Jos itse elokuvan tasosta ei nyt puhuta, niin dubbaus ainakin yllätti positiivisesti. Ei se ollutkaan niin kauhea kuin olisi kuvitellut. Ymmärsinkin jotain.

Teatterilta siirryimme vielä hieman jatkamaan iltaa maanantaiseen tapaan Chico Mendeziin, jossa paikallisten vaihtareiden on tapana kokoontua kertaamaan viikonlopun tapahtumia. Itselläni ei ollut juuri muuta kerrottavaa, kuin perjantaisesta reissusta Kaliningradista kotoisin olevan venäläisen Evgeniyn kanssa Kölniin surffibileisiin.

Pöydässäni ollut ruotsalainen Hjalmar ja norjalainen Magnus joutuivat opiskelijaradioon haastattelua tekemässä olleiden paikallisten ahdistelemaksi. Kovasti heiltä tunnuttiin tivattavan ennakkoluuloista saksalaisia kohtaan ja yleensä mielipiteitä heistä ihmisinä. Koitin siinä vieressä miettiä mitä itse sanoisin, jos kysyttäisiin. Mutta ei kysytty, ja hyvä niin, sillä kaikki pienetkin ennakkoluulot mitä minulla ehkä on joskus tämän maan kansalaisia kohtaan ollut, ovat jo aikoja sitten haihtuneet.

Lähdin Chicosta puolittaisella kiireellä vähän ennen puolta yötä, koska en taaskaan muistanut milloin viimeinen bussi lähtisi. Läheisellä pysäkillä tarkistin taulusta: se tulisi vasta 25 minuutin päästä. Päätin kävellä ainakin seuraavalle pysäkille aikani kuluksi.

Seuraavalla pysäkillä tarkistin vielä aikataulun. Seuraavan ja viimeisen bussin pitäisi tulla 00.20. Ja kello oli vasta hädin tuskin puolta yötä. Vaikka kävelisin kotiin noin 25 minuutissa, päätin kuitenkin jäädä odottelemaan bussia. Aika kului, ja harmittelin kun repussani ei ollut edes mitään lukemista.

Läheisessä puistossa oli porukkaa kerääntyneenä. Kuuntelin heidän lauleskeluaan, kun yön pimeydessä, samasta ilmansuunnasta alkoi minua lähestyä noin neljä metriä pitkä koivu, aivan vaakasuorassa. Epäilin hetken jo mielenterveyttäni, kun puun lipuessa lähemmäs kuulin sen nauravan. Koivun ollessa minusta noin kymmenen metrin päässä, huomasin kuitenkin sitä kannattelevat hahmot. Kaksi tyypeistä oli puun alla ja kolmas talutti heidän takanaan kahta polkupyörää. Eivätkä he tuntuneet olevan edes erityisen päihtyneitä.

Koivun kadotessa näköpiiristä, katsoin kellonajan kännykästäni: 00.25. Kyllä se nyt kohta saisi jo tulla, ajattelin ja päätin tarkistaa vielä aikataulun. 00.20 [R] -- Hetkonen, mikäs tämä [R] on? Laskin katseeni hieman alemmas taululle, josta löytyi selitys: [R] = vain perjantaisin.

tiistaina, toukokuuta 02, 2006

Vappina

Vasta tänään, juuri kun palasin pelaamasta sählyä, alkoi tuntua siltä että olen viimein toipunut täysin vappuaatosta ja sen omalta kohdalta hieman överiksi menneestä vappupiknikistä, jonka muiden suomalaisten kanssa järjestimme eräässä puistossa. Porukkaa tuli oikein Düsseldorfista asti viettämään kanssamme ratkiriemukkaita hetkiä grillailun, pelejen ja yhdessäolon merkeissä [kylläpäs se nyt kuulostaa auvoisalta]. Karkean arvion mukaan meitä oli enimmillään noin sata henkeä.


--Yleensä kun jotain epämiellyttävää tapahtuu voi sentään todeta 'onpahan taas jotain blogattavaa', mutta tällä kertaa sitäkään ei voi tehdä, purin ahdistustani maatessani voimattomana kaverin sohvalla vappupäivän aamuna. Onneksi hän oli pelastanut minut ajoissa nukkumaan. Tällä kertaa siis ei ollut sattunut mitään sellaista, josta haluaisin jälkipolville kertoa.